Blogi

Näsijärven Kipinöiden ensimmäisen vuoden sudenpennut eli Kuutit aloittivat partion viime elokuussa. Tällä hetkellä mukana on 13 innokasta sudenpentua, joita johtaa kolme akelaa. Kuutit ovat energisiä, puheliaita ja valppaita – näistä tyypeistä kuullaan vielä! 

Kuuttien yhteinen taival alkoi viime elokuussa Tammelan koulun pihalta. Nimi Kuutit nousi suosikiksi muiden nimiehdotusten joukosta. Varmasti Kurjet tai Kuhat olisivat myös olleet mainioita nimiä, mutta Kuutit sopii tälle porukalle kuin Pullervo Norppaliveen! Ensimmäisessä kokouksessa partiolaisille tutut tavat sisaruspiiristä ja partionimistä herättivät kummastelua, mutta näin puolen vuoden jälkeen Kuutit ovat omaksuneet nämä tavat varsin hyvin.  

Syksyn aikana ehdimme muun muassa harjoittelemaan merimerkkejä, opettelemaan leikkejä ja pohtimaan heijastimien merkitystä pimeällä liikkuessa. Kerran pääsimme myös nauttimaan syystuulesta Vellamolla, mikä vaikutti olevan monelle ikimuistoinen kokemus ja syksyn kohokohta. Meille akeloille oli myös hieno hetki, kun Kuutit antoivat uuden partiolupauksen ensimmäisenä Näsijärven Kipinöissä ja ensimmäisten joukossa koko Suomessa, heti Suomen Partiolaisten jäsenkokouksen jälkeisenä maanantaina!  

Kuutit-lauman erityispiirre on se, ettei lauma ole kokoontunut kertaakaan sisätiloissa. Me akelat olemme olleet erityisen ylpeitä siitä, kuinka reippaasti ja innokkaasti ryhmä on kokoustanut, vaikkei sää ole aina ollut kaikista paras. 

Nyt keväällä ohjelmassa on ollut muun muassa ensiaputaitoja. Toivottavasti pääsemme myös harjoittelemaan retkeilytaitoja Kuuttien ensimmäisellä yöretkellä. Ulkokokousten jatkuessa kokousten kantava teema on ollut vauhdikkaiden ulkoleikkien opettelu, jotta kokouksen aikana ei ehdi tulla kylmä.  

Innolla odotamme, mitä kaikkea Kuuttien partiopolku tuokaan tullessaan! 

Terveisin,
Norppavartio
… eli Kuuttien akelat Henu, Saija & Beagle 

Kuvat: Beagle

Seikkailijaryhmämme Kameleontit muodostui syksyllä 2020 entisistä Kapybaroista, kun ryhmän vanhemmat siirtyivät nimi mukanaan seuraaavaan ikäkauteen: tarpojiin. Sekä vanhoista jäsenistä että muutamista uusista koostuva ryhmä ideoi itse uutta nimeä ja äänestyksellä nimeksi valikoitui Kameleontit.

Tämä koettiin kivaksi nimeksi ja kameleontti maskottina söpöksi. Muita vaihtoehtoja olivat esimerkiksi Koalat, Kyyt ja monet muut lippukunnan tapojen mukaan K:lla alkavat eläimet. Osa nimiehdotuksista olivat tosi hauskoja, mutta kuitenkin liian haastavia ytimekkääksi ryhmän nimeksi kuten esimerkiksi kääpiösiilimuurahaiskäpy. Huutoa emme ole vielä keksineet.

Kuluneen syyskauden aikana kävimme muun muassa purjehtimassa Vellamolla Näsijärvellä. Osa Kameleonteista oli jo aiemmin käynytkin sillä purjehtimassa mutta yksi uudemmista jäsenistä ihmetteli kuinka paljon isompi se oli lähempää katsoessa. Koloilloissa aina aluksi leikimme esimerkiksi teemahippoja ja peiliä ennen varsinaiseen asiaan menemistä. Syksyllä opettelimme solmuista siansorkkaa, jalussolmua ja kahdeksikkoa, ensiaputaidoissa tutustuimme hiertymiin ja oikeaoppiseen kylkiasentoon ja kokeilimme leipomista. Uusina ryhmään tulleet antoivat alkusyksystä seikkailijalupauksensa ja saivat Kipinöiden huivin itselleen. Ennen lupausta keskustelimme lupauksen merkityksestä ja tutustuimme seikkailijoiden ihanteisiin. Erityisesti keskustelua synnytti lupauksen katsomuksen yhdistäminen omaan elämänkatsomukseen ja kuinka ihanteiden luonnonsuojelua voisi toteuttaa omassa arjessa. Suoritimme myös Meidän Meri muumi-merkkiä tutustuen kuinka Itämeren vointia voisi parantaa.

Syksyllä pääsimme osallistumaan kahteen retkeen: koko lippukunnan syysretkeen ja seikkailijoiden omaan pikkujouluretkeen. Syysretki järjestettiin päivänmittaisena ulkotapahtumana ja siellä suoritettiin halloween teemaisesti salapoliisimerkki. Päivän aikana ratkottiin tehtäviä aarteenetsinnässä, jonka lopusta löytyi aarre. Lisäksi päästiin yhdessä pelaamaan monsteripeliturnausta, erityisesti tämä oli kaikkien mieleen!

Pikkujouluretki järjestettiin yhteistyössä toisen seikkailijaryhmä Kettujen kanssa Majaalahden kylätalolla. Jouluisella retkellä päästiin muun muassa leipomaan ja koristelemaan pipareita, koristelemaan kuusi ja harjoittamaan suunnistustaitoja. Kivointa retkellä oli trangialla ruuan teko itse, teimme wokkia ja se oli hyvää! Retkellä meillä oli myös pieniä lentäviä ystäviä, sillä sisälle oli eksynyt kaksi nokkosperhosta. Nimesimme ne ja keksimme niille omat tarinat.

Kuva 1: Oona T. Kuvat 2 ja 3: Thais S. A.

Korona pandemia näkyi syksyssämme esimerkiksi toistuvalla käsidesin käytöllä. Aikuisilla oli koloilloissa ja retkillä kasvomaskit ja molemmilla retkillä huomioitiin ajankohtaiset koronarajoitukset ja ohjeet. Pidimme myös koloiltamme koko syksyn ajan ulkona ja leipomiskerralla tuli pitää turvavälejä ja koskea vain omaan taikinapalloonsa. Aivan syksyn lopulla pidimme muutaman etäpartiokerran, jossa hauskinta oli kokeilla Saarella-yhteistyöpelin pelaamista. Etäpartiossa on sääli jos osallistujia on vähemmän eikä voida leikkiä yhtä paljon.

Parasta partiossa on purjehtiminen, uusien ihmisten tapaaminen ja erilaisissa majoitteissa ja paikoissa nukkuminen. Keväälle toivoisimme lisää purjehduskertoja jäiden sulettua, muutamalla on tavoitteena jos uskaltaisi tänä kesänä kokeilla itse veneen ohjausta kipparin kanssa. Solmut ainakin täytyy taas kerrata, jotta osaa veneessä käyttää niitä oikein ja pysyvästi. Tulevana keväällä tarkoituksenamme on tutustua kansainvälisyyteen liittyviä teemoja, joten tulemme virtuaalisesti tutustumaan kahteen uuteen maahan ja heidän tapoihinsa. Tavoitteena on pitää etäkokous toisen maan partion kanssa, olisi hienoa oppia minkälaista partio on heidän maassaan ja opettaa heille vaikka joku suomalainen partioleikki. Toivottavasti keväällä pääsemme myös metsään yöretkelle ja nukkumaan esimerkiksi kotaan tai laavuun.

-Kameleontit

Vapaaehtoisuustyö lähtee tekijöiden motivaatiosta!

Näsijärven Kipinät palkitsee perinteisesti johtajiston kauden päätöstapahtumassa vuoden avainhenkilöitä. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa julkaisemme blogissa diplomien saajat. Diplomien saajat ovat toimineet vuoden aikana merkittävänä esimerkkinä toiminnan mahdollistamisessa. Lippukunnassamme on mahtavia tekijöitä myös moni muu näiden henkilöiden lisäksi. Lippukuntamme ilmapiirin luojana on meistä jokainen. Jokainen toimii merkittävänä yhteisön jäsenenä ja on mukana mahdollistamassa lapsille ja nuorisolle merkittävää toimintaa vapaaehtoisesti omalla vapaa-ajallaan! Haluamme kiittää jokaista lippukunnan toiminnan eteen annettua minuuttia ja tuntia. Kiitos!

Vuoden Akela

Tämä henkilö ei ole toiminut sudenpentujohtajana kovin kauaa. Hän lähti toimintaan mukaan ottamalla vastuun sudenpentulaumasta kesken ikäkauden. Hän on lämmin mutta rempseä. Hän on toiminut esimerkillisenä johtajana osallistumalla lippukunnan yhteisiin tapahtumiin ja kouluttautunut myös akelaksi.  Vuoden Akela on Lotta Forsström.

Vuoden Sammot

Nämä henkilöt ovat toimineet kannustavasti toisiaan tukien. Heidän seikkailijajoukkueeseen liittyi kauden alussa paljon uusia partiolaisia, joka voi aiheuttaa haasteita ryhmäytymisessä. Tämä johtajapari on sitouttanut ryhmänjäsenet partioon, joista esimerkkinä, että syksyn retkelle osallistui kaikki ryhmän jäsenet! Vuoden sammot ovat Thais Santos ja Oona Tervalahti! Thais ja Oona luovat yhdessä toimivan ja kouluttautuneen sampojohtajaduon. Thais on lähtenyt rohkeasti johtamaan ryhmää, vaikka on asunut Suomessa vasta muutaman vuoden. Hänen kansainväliset leikkinsä ja tarinat Brasiliasta ovat olleet lasten suosiossa. Oona on ollut korvaamaton henkilö ryhmän vetämisen lisäksi myös ryhmätoiminnan liittyvän viestinnän toteuttajana!

Vuoden Luotsi

Tämä henkilö on toiminut luotsina kahdelle ikäkaudelle. Hän on ollut läsnä tapaamisissa ja isona tukena ryhmänjohtajille. Tämä lähimmäiset huomioiva henkilö kuuntelee sekä välittää. Hän tekee sen mitä lupaa ja vielä enemmänkin, kuten vaikkapa leipoi ison kasan muffinsseja lippukuntamme synttäreille. Vuoden luotsi on Henna Pohjanpalo.

Vuoden Joulut

Lippukunnan tärkein varainhankintakampanja ei ole helpoin nakki. Se vaatii aikaa ja motivaatiovan otteen, jotta kamppanja saadaan suoritettua. Tämä parivaljakon ohjaksissa lippukuntamme teki kaikkien aikojen myynti ennätyksen joulukampanjassa! Vuoden joulutitteliin saa Ellinoora Toivonen ja Nuutti Nissinen!

Vuoden Näsimeren lupaus

Kesken kauden joukkoomme liittyi maakrapu vailla aiempaa purjehduskokemusta. Tapasimme hänet ensi kertaa partiolaiturin kahveilla, josta hän lähti extemporee mukaan purjehtimaan. Purjehduskipinän saatuaan hän on ehtinyt yöpymään Vellamolla jo useamman yön! Vuoden Näsimeren lupaus on Juho Nuottimäki.

Vuoden Veneenhenki

Veneenhenki on ollut merkittävänä tekijänä luomassa Kipinöiden vesitoimintaa. Hänellä on uniikkeja ideoita, niin veneilyyn liittyen kuin muuhunkin lippukunnan toimintaan, jotka on myös valmis toteuttamaan.  Hän on kaikkien ystävä, joka on reilu ja seikkailunhaluinen yllätyshullu, joka lähtee vaikka keskellä yötä satamaan katsomaan Vellamon kunnon.  Vuoden Veneenhenki on Henri ”Henu” Tammi.

Vuoden Organisaatiokehittäjä

Lippukuntamme toiminta kaipaa jatkuvaa kehittämistä eikä nuoressa lippukunnassa ole kaikkiin toimintatapoihin ehditty luomaan toimintaa helpottavaa kaavaa. Tämä henkilö on laittanut lippukuntamme viestinnän kuntoon ja luonut toiminnalle viestintäsuunnitelman ja noudattanut tätä yhdessä tiiminsä kanssa. Vuoden organisaatiokehittäjä on Vilja Luomala!

Vuoden Tulokas

Tänä kesänä joukkoomme liittynyt henkilö on uskaltanut lähteä johtamaan ryhmää ja ryhmäytynyt nopeasti myös johtajiston kanssa. Hän on myös uskaltautunut veneen kannelle ja ottanut merkittävää vastuuta lippukunnan yhteisissä tapahtumissa. Hän uskaltaa uutena jäsenenä ehdottaa ideoita ja hänen seurassaan tuntee tulleensa kohdelluksi reilusti. Vuoden tulokas on Neea ”Nexu” Hietanen!

Vuoden Vaeltaja

Lippukunnassamme on iso kasa vaeltajia ja heidän toimintansa aktivoitui merkittävästi kesän aikana lentopallo-otteluiden myötä. Sinnikkäänä toiminnassa mukana oleva henkilö on innostava ja madaltanut toiminnallaan muiden osallistumista Kaskelotti-vartion tapaamisiin. Hän on helposti lähestyttävä. Vuoden Vaeltaja on Hanna ”Beagle” Hämäläinen!

Vuoden Aikuinen

Vuoden aikuiseksi valikoitui henkilö, joka on harrastanut lapsena partiota hetken aikaa, ja reilu vuosi sitten liittynyt uudestaan partioon ja Kipinöiden jäseneksi. Henkilö on toiminnallaan edistänyt yhteisömme pyrkimystä, ja samalla kehittänyt omaa johtajuuttaan itselleen sopivin askelin. Hän haluaa oppia uutta ja jakaa sitä muille aurinkoisella otteella. Vuoden aikuinen on Pottukisojen johtajana toiminut Jonna ”Konna” Nissilä!

Kuvat: Helmi Viljamaa

Kuvittele nuotio keskellä metsää ja ystäviä siihen ympärille. Kipinät nousevat syysiltaan, metsä täyttyy iloisesta puheensorinasta ja nuotiopannukahvi porisee oranssina loistavien liekkien yllä. Kitarasta kuuluvat soinnut saavat jonkun hyräilemään ikivihreitä iskelmiä. Lisäät puita nuotioon naureskellen, kuinka partiolainen osaa sytyttää nuotion yhdellätulitikulla (mikä ei tosin aina pidä paikkaansa).

Yhtäkkiä joku kysyy, mitä olet oppinut partiossa. Mitä vastaisit?

Partiolaisten brändi voi tällä hetkellä hyvin, minkä vuoksi olisi luontevaa kertoa hienolla jargonialla delegoinnista, fasilitoinnista ja itsensä kehittämisestä. Arvostan – ja ilmeisesti myös kesätyöpaikkojen rekrytoijat ovat arvostaneet – suuresti partiossa opittujaprojektinhallinta- ja ryhmätyötaitoja, mutta arkisessa kohtaamisessa tuntuu luontevammalta kertoa maanläheisempiä ja konkreettisempia tarinoita.

Siksi itse kertoisin tarinoita rohkeudesta, eksymisestä ja johtajuudesta.

Näistä ensimmäisellä yleensä aloitankin. Saan usein kuulla kulkevani määrätietoisesti kohti unelmiani. Jos olen pitänyt jotain asiaa kiinnostavana, en ole pelännyt tarttua toimeen ja kokeilla. Kuuta ei saa koskaan kiinni, jos ei edes kurkota – vai mitä

Rohkeus ei kuitenkaan ole helpoin laji. Ei ole itsestään selvää, että maakrapu uskaltaa tulla purjeveneelle, vaikka onkin purjehtimisesta aina haaveillut. Ensimmäisellä purjehduksellani nousin jalat täristen veneeseen ja myönsin vähän nolosti, ettei käsistäni synny muita solmuja kuin rusetti, merimiessolmu ja neljän tuulen solmu. Kauhulla kuvittelin lentäväni laidan yli aallokossa, minkä vuoksi pidin visusti kiinni veneen laidoista.

Lopulta ei edes tuullut. Vellamo lipui ilta-auringossa kotilaituriin perämoottorin saattelemana. Näsijärven ulappa oli vaaleanpunainen, ja minä hinguin jo seuraavalle purjehdukselle. Syyskuun myrskytuulten puhaltaessa ja aaltojen nuollessa veneen sivukylkiä nautin vauhdin viimasta suuresti. Olin äärimmäisen onnellinen, että rohkenin etsiä rakkaasta harrastuksesta jonkin ihan uuden puolen, vaikka vähän jännitti.

Se, että on uskaltanut yrittää, on vaatinut myös epämukavuuden ja epävarmuuden sietämistä. Olen ollut täysin hukassa ja eksyksissä – myös siis ihan konkreettisesti keskellä metsää. Kun eksymiskarkit ovat loppu, kompassi on kadoksissa eikä kartta ei tunnu olevan millään tavoin oikein päin, alkaa tuskanhiki nousta vähitellen otsalle.

Samanlaisia tuntemuksia herää toisinaan myös silloin, kun käsissä on suurempi projekti tai yllättävä käänne. Myös samat vinkit toimivat: pysähdy, ota karkkia ja mieti hetki ihan rauhassa. Olen partiourani aikana joutunut tiukkoihin johtamistilanteisiin, jotka ovat opettaneet toimimaan paineen alla. Kokemukset ovat antaneet roppakaupalla oppeja hyvästä ja huonosta johtamisesta.

Parhaat johtamistilanteet tuovat hymyn huulille vieläkin. Olen mahdollistanut sudenpennun hymyn uuden oppimisesta, pidellyt käsissäni päätoimittamaani lehteä ja ollut mukana luomassa alusta loppuun uudenlaista 400 hengen tapahtumaa. Toisaalta olen myös halannut loppuun palanutta ystävää, tehnyt päätöksiä tapahtumien perumisesta ja huomannut, että huipulla voi tosiaan tuulla aika kovaa. Näitä tilanteita en muistele niin suurella ilolla, vaikka ne ovatkin opettaneetkin paljon. Onneksi partiosta olen myös löytänyt mitä timanttisempia tyyppejä, jotka pitävät pystyssä pahimmassakin myräkässä.

Paljon sanottavaa olisi vielä vaikkapa siitä, mitä vuodet ovat antaneet ja kuinka harrastus sulautuu vähitellen elämäntavaksi. Tarinointia voisi jatkaa pitkään, mutta ilta alkaa kääntymään yöhön eikä nuotiostakaan ole jäljellä kuin hiillos. Jääköön siis tarinan jatko-osa vielä odottamaan vuoroaan.

Teksti: Hanna ”Beagle” Hämäläinen
Kuva: Susanna Mikander

Kaskelotit on Näsijärven Kipinöiden vaeltajavartio. Tänä syksynä kokouksissa on ollut paikalla jopa 10 vaeltajaa. Kokouksille ei ole vakiintunutta päivää, vaan pyrimme kokoustamaan noin kerran kuussa, kun osallistujille parhaiten sopii.

Syksyllä olemme halunneet panostaa monipuoliseen ja aktiiviseen vaeltajatoimintaan. Kokouksissa on esimerkiksi purjehdittu, etsitty geokätköjä ja pelattu Among Us -peliä. Ohjelmassa on painotettu matalan kynnyksen aktiviteetteja, jotta toimintaan olisi helppo tulla mukaan, vaikkei vaeltajaohjelma, lippukunta tai edes partiotoiminta olisi ennestään tuttua.

Minkä vuoksi vaeltajatoimintaan tulisi panostaa?

Moni kaskelotti toimii Kipinöiden lisäksi toisessa lippukunnassa, piirissä tai keskusjärjestön pesteissä. Tarve ikäkauden omalle ohjelmalle on tämän vuoksi tärkeää: jos oma partioarki koostuu lähinnä painavasta vastuusta ja uuden innovoinnista, voi oman ikäkauden rennompi toiminta olla mukava tuulahdus. Kaskelottien ohjelmabuffetista onkin löytynyt paljon erilaista tekemistä, jotta jokaiselle löytyy jotakin omaan (partio)arkeen sovitettavaa. Olemme myös aktiivisesti keränneet uusia ohjelmaideoita, jotta ideapankki pysyisi täytenä.

Erityisen tärkeää aktiivinen vaeltajatoiminta on opiskelijakaupungissa. Valtaosa kaskeloteista on eksynyt uuteen kaupunkiin ja Kipinöihin opiskelupaikan myötä. Kun Tampereen kadunkulmat ovat vielä tuntemattomat, voi tuttuun – tai uuteen – harrastuksen palaaminen lämmittää eksynyttä opiskelijaa. Kaskelotit tulevat eri kouluista ja kaupungeista, minkä myötä aktiivinen vaeltajatoiminta on tuonut monille myös uusia kavereita.

Mistä aloittaa?

Me Kaskelotit olemme huomanneet, että parhaiten vaeltajatoiminnan saa vauhtiin omalla innostuksella. Moni hyvä kokousidea on syntynyt heitosta vartion WhatsApp-ryhmään, jonka jälkeen yhteistä päivää on doodlattu. Toiset kokoukset järjestyvät toisia helpommin: geokätköilyyn riittää yksi ilta, mutta esimerkiksi yöpurjehdusta varten tuli sovittaa Kaskelottien ja Vellamon aikataulut yhteen sään kanssa.

Yksi toimivista keinoista on ollut järjestää ohjelmaa myös etänä. Etätoiminta on ollu kaivattua erityisesti vallitsevan tilanteen aikana, mutta on mahdollistanut osallistumisen myös niille, jotka asuvat Tampereen ulkopuolelle. Etäkokouksiin voi myös kysyä kavereita lippukunnan ulkopuolelta: esimerkiksi Among Us -peliin kysyttiin lisää osallistujia pääkaupunkiseudulta.

Siispä kootusti kolme vinkkiä toimivaan vaeltajatoimintaan:

1. Rakentakaa ohjelma osallistujien aikataulun mukaan
2. Kootkaa ohjelmabuffet ryhmän kiinnostuksen kohteista ja tasapainotelkaa etä- ja läsnäohjelman kanssa
3. Innostukaa ideasta ja levittäkää vaeltajatoiminnan iloa niin lippukunnan sisällä kuin ulkopuolelle.

Ps. Oma purjevene on toki ollut aika hyvä käyntikortti vaeltajatoiminnan markkinoinnissa. Kuka nyt ei haluaisi kokea Näsijärven tuulia ilta-auringon laskiessa Siilinkarin taakse?

Kuva: Elina P.