Blogi

Kiitos vapaaehtoisille!

Vapaaehtoisuustyö lähtee tekijöiden motivaatiosta!

Näsijärven Kipinät palkitsee perinteisesti johtajiston kauden päätöstapahtumassa vuoden avainhenkilöitä. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa julkaisemme blogissa diplomien saajat. Diplomien saajat ovat toimineet vuoden aikana merkittävänä esimerkkinä toiminnan mahdollistamisessa. Lippukunnassamme on mahtavia tekijöitä myös moni muu näiden henkilöiden lisäksi. Lippukuntamme ilmapiirin luojana on meistä jokainen. Jokainen toimii merkittävänä yhteisön jäsenenä ja on mukana mahdollistamassa lapsille ja nuorisolle merkittävää toimintaa vapaaehtoisesti omalla vapaa-ajallaan! Haluamme kiittää jokaista lippukunnan toiminnan eteen annettua minuuttia ja tuntia. Kiitos!

Vuoden Akela

Tämä henkilö ei ole toiminut sudenpentujohtajana kovin kauaa. Hän lähti toimintaan mukaan ottamalla vastuun sudenpentulaumasta kesken ikäkauden. Hän on lämmin mutta rempseä. Hän on toiminut esimerkillisenä johtajana osallistumalla lippukunnan yhteisiin tapahtumiin ja kouluttautunut myös akelaksi.  Vuoden Akela on Lotta Forsström.

Vuoden Sammot

Nämä henkilöt ovat toimineet kannustavasti toisiaan tukien. Heidän seikkailijajoukkueeseen liittyi kauden alussa paljon uusia partiolaisia, joka voi aiheuttaa haasteita ryhmäytymisessä. Tämä johtajapari on sitouttanut ryhmänjäsenet partioon, joista esimerkkinä, että syksyn retkelle osallistui kaikki ryhmän jäsenet! Vuoden sammot ovat Thais Santos ja Oona Tervalahti! Thais ja Oona luovat yhdessä toimivan ja kouluttautuneen sampojohtajaduon. Thais on lähtenyt rohkeasti johtamaan ryhmää, vaikka on asunut Suomessa vasta muutaman vuoden. Hänen kansainväliset leikkinsä ja tarinat Brasiliasta ovat olleet lasten suosiossa. Oona on ollut korvaamaton henkilö ryhmän vetämisen lisäksi myös ryhmätoiminnan liittyvän viestinnän toteuttajana!

Vuoden Luotsi

Tämä henkilö on toiminut luotsina kahdelle ikäkaudelle. Hän on ollut läsnä tapaamisissa ja isona tukena ryhmänjohtajille. Tämä lähimmäiset huomioiva henkilö kuuntelee sekä välittää. Hän tekee sen mitä lupaa ja vielä enemmänkin, kuten vaikkapa leipoi ison kasan muffinsseja lippukuntamme synttäreille. Vuoden luotsi on Henna Pohjanpalo.

Vuoden Joulut

Lippukunnan tärkein varainhankintakampanja ei ole helpoin nakki. Se vaatii aikaa ja motivaatiovan otteen, jotta kamppanja saadaan suoritettua. Tämä parivaljakon ohjaksissa lippukuntamme teki kaikkien aikojen myynti ennätyksen joulukampanjassa! Vuoden joulutitteliin saa Ellinoora Toivonen ja Nuutti Nissinen!

Vuoden Näsimeren lupaus

Kesken kauden joukkoomme liittyi maakrapu vailla aiempaa purjehduskokemusta. Tapasimme hänet ensi kertaa partiolaiturin kahveilla, josta hän lähti extemporee mukaan purjehtimaan. Purjehduskipinän saatuaan hän on ehtinyt yöpymään Vellamolla jo useamman yön! Vuoden Näsimeren lupaus on Juho Nuottimäki.

Vuoden Veneenhenki

Veneenhenki on ollut merkittävänä tekijänä luomassa Kipinöiden vesitoimintaa. Hänellä on uniikkeja ideoita, niin veneilyyn liittyen kuin muuhunkin lippukunnan toimintaan, jotka on myös valmis toteuttamaan.  Hän on kaikkien ystävä, joka on reilu ja seikkailunhaluinen yllätyshullu, joka lähtee vaikka keskellä yötä satamaan katsomaan Vellamon kunnon.  Vuoden Veneenhenki on Henri ”Henu” Tammi.

Vuoden Organisaatiokehittäjä

Lippukuntamme toiminta kaipaa jatkuvaa kehittämistä eikä nuoressa lippukunnassa ole kaikkiin toimintatapoihin ehditty luomaan toimintaa helpottavaa kaavaa. Tämä henkilö on laittanut lippukuntamme viestinnän kuntoon ja luonut toiminnalle viestintäsuunnitelman ja noudattanut tätä yhdessä tiiminsä kanssa. Vuoden organisaatiokehittäjä on Vilja Luomala!

Vuoden Tulokas

Tänä kesänä joukkoomme liittynyt henkilö on uskaltanut lähteä johtamaan ryhmää ja ryhmäytynyt nopeasti myös johtajiston kanssa. Hän on myös uskaltautunut veneen kannelle ja ottanut merkittävää vastuuta lippukunnan yhteisissä tapahtumissa. Hän uskaltaa uutena jäsenenä ehdottaa ideoita ja hänen seurassaan tuntee tulleensa kohdelluksi reilusti. Vuoden tulokas on Neea ”Nexu” Hietanen!

Vuoden Vaeltaja

Lippukunnassamme on iso kasa vaeltajia ja heidän toimintansa aktivoitui merkittävästi kesän aikana lentopallo-otteluiden myötä. Sinnikkäänä toiminnassa mukana oleva henkilö on innostava ja madaltanut toiminnallaan muiden osallistumista Kaskelotti-vartion tapaamisiin. Hän on helposti lähestyttävä. Vuoden Vaeltaja on Hanna ”Beagle” Hämäläinen!

Vuoden Aikuinen

Vuoden aikuiseksi valikoitui henkilö, joka on harrastanut lapsena partiota hetken aikaa, ja reilu vuosi sitten liittynyt uudestaan partioon ja Kipinöiden jäseneksi. Henkilö on toiminnallaan edistänyt yhteisömme pyrkimystä, ja samalla kehittänyt omaa johtajuuttaan itselleen sopivin askelin. Hän haluaa oppia uutta ja jakaa sitä muille aurinkoisella otteella. Vuoden aikuinen on Pottukisojen johtajana toiminut Jonna ”Konna” Nissilä!

Kuvat: Helmi Viljamaa

Nuotiotarinoita oppimisesta

Kuvittele nuotio keskellä metsää ja ystäviä siihen ympärille. Kipinät nousevat syysiltaan, metsä täyttyy iloisesta puheensorinasta ja nuotiopannukahvi porisee oranssina loistavien liekkien yllä. Kitarasta kuuluvat soinnut saavat jonkun hyräilemään ikivihreitä iskelmiä. Lisäät puita nuotioon naureskellen, kuinka partiolainen osaa sytyttää nuotion yhdellätulitikulla (mikä ei tosin aina pidä paikkaansa).

Yhtäkkiä joku kysyy, mitä olet oppinut partiossa. Mitä vastaisit?

Partiolaisten brändi voi tällä hetkellä hyvin, minkä vuoksi olisi luontevaa kertoa hienolla jargonialla delegoinnista, fasilitoinnista ja itsensä kehittämisestä. Arvostan – ja ilmeisesti myös kesätyöpaikkojen rekrytoijat ovat arvostaneet – suuresti partiossa opittujaprojektinhallinta- ja ryhmätyötaitoja, mutta arkisessa kohtaamisessa tuntuu luontevammalta kertoa maanläheisempiä ja konkreettisempia tarinoita.

Siksi itse kertoisin tarinoita rohkeudesta, eksymisestä ja johtajuudesta.

Näistä ensimmäisellä yleensä aloitankin. Saan usein kuulla kulkevani määrätietoisesti kohti unelmiani. Jos olen pitänyt jotain asiaa kiinnostavana, en ole pelännyt tarttua toimeen ja kokeilla. Kuuta ei saa koskaan kiinni, jos ei edes kurkota – vai mitä

Rohkeus ei kuitenkaan ole helpoin laji. Ei ole itsestään selvää, että maakrapu uskaltaa tulla purjeveneelle, vaikka onkin purjehtimisesta aina haaveillut. Ensimmäisellä purjehduksellani nousin jalat täristen veneeseen ja myönsin vähän nolosti, ettei käsistäni synny muita solmuja kuin rusetti, merimiessolmu ja neljän tuulen solmu. Kauhulla kuvittelin lentäväni laidan yli aallokossa, minkä vuoksi pidin visusti kiinni veneen laidoista.

Lopulta ei edes tuullut. Vellamo lipui ilta-auringossa kotilaituriin perämoottorin saattelemana. Näsijärven ulappa oli vaaleanpunainen, ja minä hinguin jo seuraavalle purjehdukselle. Syyskuun myrskytuulten puhaltaessa ja aaltojen nuollessa veneen sivukylkiä nautin vauhdin viimasta suuresti. Olin äärimmäisen onnellinen, että rohkenin etsiä rakkaasta harrastuksesta jonkin ihan uuden puolen, vaikka vähän jännitti.

Se, että on uskaltanut yrittää, on vaatinut myös epämukavuuden ja epävarmuuden sietämistä. Olen ollut täysin hukassa ja eksyksissä – myös siis ihan konkreettisesti keskellä metsää. Kun eksymiskarkit ovat loppu, kompassi on kadoksissa eikä kartta ei tunnu olevan millään tavoin oikein päin, alkaa tuskanhiki nousta vähitellen otsalle.

Samanlaisia tuntemuksia herää toisinaan myös silloin, kun käsissä on suurempi projekti tai yllättävä käänne. Myös samat vinkit toimivat: pysähdy, ota karkkia ja mieti hetki ihan rauhassa. Olen partiourani aikana joutunut tiukkoihin johtamistilanteisiin, jotka ovat opettaneet toimimaan paineen alla. Kokemukset ovat antaneet roppakaupalla oppeja hyvästä ja huonosta johtamisesta.

Parhaat johtamistilanteet tuovat hymyn huulille vieläkin. Olen mahdollistanut sudenpennun hymyn uuden oppimisesta, pidellyt käsissäni päätoimittamaani lehteä ja ollut mukana luomassa alusta loppuun uudenlaista 400 hengen tapahtumaa. Toisaalta olen myös halannut loppuun palanutta ystävää, tehnyt päätöksiä tapahtumien perumisesta ja huomannut, että huipulla voi tosiaan tuulla aika kovaa. Näitä tilanteita en muistele niin suurella ilolla, vaikka ne ovatkin opettaneetkin paljon. Onneksi partiosta olen myös löytänyt mitä timanttisempia tyyppejä, jotka pitävät pystyssä pahimmassakin myräkässä.

Paljon sanottavaa olisi vielä vaikkapa siitä, mitä vuodet ovat antaneet ja kuinka harrastus sulautuu vähitellen elämäntavaksi. Tarinointia voisi jatkaa pitkään, mutta ilta alkaa kääntymään yöhön eikä nuotiostakaan ole jäljellä kuin hiillos. Jääköön siis tarinan jatko-osa vielä odottamaan vuoroaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teksti: Hanna ”Beagle” Hämäläinen
Kuva: Susanna Mikander

Kaskelottien syysterveiset & ajatuksia vaeltajatoiminnasta

Kaskelotit on Näsijärven Kipinöiden vaeltajavartio. Tänä syksynä kokouksissa on ollut paikalla jopa 10 vaeltajaa. Kokouksille ei ole vakiintunutta päivää, vaan pyrimme kokoustamaan noin kerran kuussa, kun osallistujille parhaiten sopii.

Syksyllä olemme halunneet panostaa monipuoliseen ja aktiiviseen vaeltajatoimintaan. Kokouksissa on esimerkiksi purjehdittu, etsitty geokätköjä ja pelattu Among Us -peliä. Ohjelmassa on painotettu matalan kynnyksen aktiviteetteja, jotta toimintaan olisi helppo tulla mukaan, vaikkei vaeltajaohjelma, lippukunta tai edes partiotoiminta olisi ennestään tuttua.

Minkä vuoksi vaeltajatoimintaan tulisi panostaa?

Moni kaskelotti toimii Kipinöiden lisäksi toisessa lippukunnassa, piirissä tai keskusjärjestön pesteissä. Tarve ikäkauden omalle ohjelmalle on tämän vuoksi tärkeää: jos oma partioarki koostuu lähinnä painavasta vastuusta ja uuden innovoinnista, voi oman ikäkauden rennompi toiminta olla mukava tuulahdus. Kaskelottien ohjelmabuffetista onkin löytynyt paljon erilaista tekemistä, jotta jokaiselle löytyy jotakin omaan (partio)arkeen sovitettavaa. Olemme myös aktiivisesti keränneet uusia ohjelmaideoita, jotta ideapankki pysyisi täytenä.

Erityisen tärkeää aktiivinen vaeltajatoiminta on opiskelijakaupungissa. Valtaosa kaskeloteista on eksynyt uuteen kaupunkiin ja Kipinöihin opiskelupaikan myötä. Kun Tampereen kadunkulmat ovat vielä tuntemattomat, voi tuttuun – tai uuteen – harrastuksen palaaminen lämmittää eksynyttä opiskelijaa. Kaskelotit tulevat eri kouluista ja kaupungeista, minkä myötä aktiivinen vaeltajatoiminta on tuonut monille myös uusia kavereita.

Mistä aloittaa?

Me Kaskelotit olemme huomanneet, että parhaiten vaeltajatoiminnan saa vauhtiin omalla innostuksella. Moni hyvä kokousidea on syntynyt heitosta vartion WhatsApp-ryhmään, jonka jälkeen yhteistä päivää on doodlattu. Toiset kokoukset järjestyvät toisia helpommin: geokätköilyyn riittää yksi ilta, mutta esimerkiksi yöpurjehdusta varten tuli sovittaa Kaskelottien ja Vellamon aikataulut yhteen sään kanssa.

Yksi toimivista keinoista on ollut järjestää ohjelmaa myös etänä. Etätoiminta on ollu kaivattua erityisesti vallitsevan tilanteen aikana, mutta on mahdollistanut osallistumisen myös niille, jotka asuvat Tampereen ulkopuolelle. Etäkokouksiin voi myös kysyä kavereita lippukunnan ulkopuolelta: esimerkiksi Among Us -peliin kysyttiin lisää osallistujia pääkaupunkiseudulta.

Siispä kootusti kolme vinkkiä toimivaan vaeltajatoimintaan:

  1. Rakentakaa ohjelma osallistujien aikataulun mukaan
  2. Kootkaa ohjelmabuffet ryhmän kiinnostuksen kohteista ja tasapainotelkaa etä- ja läsnäohjelman kanssa
  3. Innostukaa ideasta ja levittäkää vaeltajatoiminnan iloa niin lippukunnan sisällä kuin ulkopuolelle.

Ps. Oma purjevene on toki ollut aika hyvä käyntikortti vaeltajatoiminnan markkinoinnissa. Kuka nyt ei haluaisi kokea Näsijärven tuulia ilta-auringon laskiessa Siilinkarin taakse?

Kuva: Elina P.

Kipinät mukana Kannustajat-äänestyksessä!

Näsijärven Kipinät on marraskuussa mukana Pirkanmaan Osuuskaupan Kannustajat-äänestyksessä! Haemme tukea ensi kesän kesäleirin järjestämiseen. Tänä kesänä leiriä ei olosuhteiden vuoksi leiriä voitu pitää, mutta ensi kesänä jäseniämme ja muita toiminnasta kiinnostuneita odottaa toivottavasti ikimuistoinen kokemus lippukunnan kesäleirillä, toivottavasti POK:n tuella.

POK:n asiakasomistajat äänestävät ehdokasyhdistysten välillä ja tukipotti jakautuu äänten mukaan! Pitäkää siis meidät mielessä, kun äänestyskutsu 16.11.2020 tietämillä sähköposteihinne kilahtaa. Saa vinkata myös tutuille!

Lisätietoa: kannustajat.fi

Kettujen syksy

Kipinöiden vanhin ryhmä Ketut siirtyi tänä syksynä seikkailijoihin. (Toim. huom. Ketut ovat aloittaneet ensimmäisen vuoden sudenpentuina syksyllä 2017.) Kettujen syksy on lähtenyt vauhdilla käyntiin ja ryhmään on tullut monta uutta jäsentä mukaan. Maailmantilanteen vuoksi olemme kokoustaneet ainoastaan ulkona ja säätkin ovat sallineet. Ainoastaan kerran koko syksyn aikana on satanut, ja siitäkin selvittiin hyvillä varusteilla.

Ketut ovat erityisen innokkaita oppimaan uutta. He ovatkin tyytyväisiä siihen, kuinka seikkailijalla on enemmän vastuuta, tekemistä ja tehtäviä verraten sudenpentuihin.

Ketut ovat ehtineet tässä syksyn aikana jo vaikka mitä. Esimerkiksi ensiapua, rinkan pakkaamista ja seikkailijoiden ihanteita on harjoiteltu. Seikkailijat ovat myös osallistuneet lippukunnan tapahtumiin, kuten Näkkien synttäreille ja syysretkelle. Uudet Ketut olivat erityisen innoissaan, kun saivat Näkkien syysretkellä antaa lupauksen ja saivat partiohuivit.

Seikkailijat pääsivät syyskuussa myös purjehtimaan Vellamolla ja melomaan lippukunnan uusilla kanooteilla. Parasta olikin, kun seikkailijana pääsi veneen kannelle.

Syksyn aikana on tiedossa vielä paljon erilaisia aktiviteetteja, esimerkiksi kaupunkisuunnistusta ja seikkailijoiden yhteinen retki.

Kuvat: Oona T. ja Helmi V.

Johtokolmikko: kuulumisia koronakeväältä ja kesältä

Meistä johtokolmikossa tuntuu, että koko kevät ja kesä on mennyt hujauksessa, vaikka alkuvuodesta ajatteli, että tekeminen loppuu kokonaan. Pandemia-aika on aiheuttanut isoja muutoksia lippukunnan pyörittämisessä niin hallinnossa kuin ruohonjuuritasollakin. Monelle pandemia-aika on tuonut myös kaivatun pakollisen tauon kiireelliseen elämään. Moni aikuinen partiolainen elää ja hengittää partiolle: Partiolle on haastavaa sanoa ei normaalitilanteessa. 

Lippukuntamme kaikki johtajat ovat toimineet esimerkillisesti myös pandemian aikana ja järjestivät muun muassa keväällä etäpartiointia ja kesällä rajoitusten purkautuessa purjehduksia lapsille. Halu toteuttaa lapsille ja nuorille laadukasta tekemistä ja yhdessäoloa ei poistunut, vaikka rajoitukset ajoivat ihmiset koteihinsa.

Kesä ilman partioleiriä tuntui ontolta. Meidän kaikkien jo lapsuudesta tutuksi tullut jokakesäinen viikon mittainen metsässä asuminen vaihtui kunkin omiin kesälomasuunnitelmiin kotimaan matkailun parissa. Johtokolmikko rentoutui kuitenkin hyvin samaisissa maisemissa: metsässä nuotion äärellä, merellä sekä järvellä purjehtien ja meloen. Kuitenkin ilman partioleirin tuomaa suurta yhteisöllisyyden tunnetta.

Heini Söderskärin majakalla
Helmi kiikaroimassa saaristossa
Laura hakemassa geokätköä puusta

Lippukuntamme hallitus siirtyi myös keväällä etäkokouksiin ja niitä on järjestetty kuukausittain. Syksyn alkaessa koko kevään ja kesän jännitys tiivistyi lippukunnan kauden aloitustapahtumaan Santalahden puistossa, joka konkretisoi hyvin minkä takia me aikuiset toimimme vapaaehtoisena partiossa. Uusien ja vanhojen kaikenikäisten jäsenten kasvoilta paistoi hymy ja onnellisuus, saamme taas olla yhdessä (rajoitetusti).

Haluamme mitä lämpimämmin kiittää jokaista lippukuntamme vapaaehtoista toimijaa: ryhmänjohtajia, muuta hallitusta, kippareita, vanhempia, apureita sekä omaa perhettä ja ystäviä, jotka ovat tukeneet meitä lippukunnan johtamisessa myös pandemia-ajan keskellä.

– Helmi, Laura ja Heini

Pottukisat 15.9.2020

Pottukisat ovat Tampereen Partiolaisten leikkimieliset kilpailut yli 15 vuotiaille. Näsijärven Kipinät järjestivät kilpailut tiistaina 15.9.2020 teemalla Se keltainan Pottukisa. Kilpailuun osallistui yhteensä 10 joukkuetta, jotka seikkailivat Näsijärven rannan maisemissa hullunkuristen keltaisten tehtävien parissa.

Alla taulukossa on nähtävissä kisojen tulokset. Voiton vei Vesilahden Valkohännät -lippukunnasta kisajoukkue M’s & Men ja he toimivat kisajärjestäjinä ensi vuonna!

Onnittelut voittajille ja kiitoksia kaikille kisaajille sekä kisajärjestäjille!

Kuvia tapahtumasta löydät täältä!

Partio kuuluu kaikille!

Näsijärven Kipinät on kaikille avoin lippukunta. Tarjoamme partiotoimintaa Tampereella uskonnosta ja sukupuolesta riippumatta.

Lue alta vaeltajamme ajatuksia itsensä etsimisestä ja oikeudesta harrastaa olemalla täysin oma itsensä turvallisessa ympäristössä.

Minulla on pitkälti aina ollut vapaus olla sellainen kuin olen. Monelle, kuten minulle, Pride-viikko on ihanaa, jännittävää ja innostavaa aikaa. Tiedän kuitenkin, etteivät kaikki saa ympärillä olevilta kaipaamaansa hyväksyntää, mikä voi muuttaa tämän viikon ahdistavaksi ja pelottavaksi. Se, että joutuu piilottelemaan itseään ja häpeämään ominaisuuksia, joita ei voi muuttaa, on raskas taakka.

Mietin usein, mitä nuori minä olisi kaivannut erilaisissa kasvatusympäristöissä. Olisin toivonut, ettei sateenkaariasioista puhuminen olisi ollut vain pakollinen sivun reunasta luettava lyhyt kappale. Minusta tuntui, että olin yksin enkä uskaltanut kysyä tai pyytää lisätietoa. Joskus vieraiden ihmisten ja puolituttujen asenteet saivat minut ajattelemaan, että olisi parempi etten näyttäisi ulkopuolisille ollenkaan millainen minä olen. Koin myös paljon paineita siitä, että pitäisi löytää itselleen jokin lokero, jotta itseään on helpompi selittää muille.

Kuva: Pinkkipartio

Priden tukijat saavat mediassa monenkirjavia reaktioita ja valitettavasti aina vaihteleva osa on negatiivisia, kritisoivia ja poissulkevia. Niin pitkään kuin tätä tapahtuu, tiedän että työtä tasa-arvoisuuden eteen on vielä tehtävänä. Myös Suomen Partiolaiset on osoittanut tukensa Pride-viikolle, mikä poiki erilaisia kommentteja sosiaalisessa mediassa. Olen kuitenkin loputtoman iloinen siitä, että järjestömme toimii kaikkien jäsentensä eduksi näkyvästi ja ylpeänä. Tälläinen tuki on tärkeää sekä SP:n että lippukuntien tasolla.

Kuva: Kipinöiden arkisto

Vieläkään en muuten tiedä, mihin lokeroon sopisin. En kuitenkaan enää pidä sitä itselleni kovin tärkeänä. Näin vähän vanhempana olen huomannut, että oikeiden ihmisten ympäröimänä voin olla juuri sitä mitä olen. Näistä havainnoista viisastuneena tiedän, että me kaikki hyödymme turvallisista tiloista, joissa jokainen saa olla anteeksipyytelemättä oma, upea itsensä. Jokaiselle uudelle ja vanhalle Kipinälle haluan säilyttää tämän ihanan harrastusympäristön, jossa olen saanut liittymisestäni lähtien nauttia partioelämyksistä muiden kanssa ilman tarvetta piilotella mitään osaa itsestäni. Ollaan jatkossakin harrastus, jossa jokainen on tervetullut joukkoomme katsomatta sitä miten identifioituu, itseään ilmaisee tai vaikka ei tarkkaan vielä tietäisikään itsestään kaikkea.

– Vaeltaja, Näsijärven Kipinät

 

Nettisivumme ovat uudistuneet!

Kesän aikana Kipinöiden viestintätiimi on ahertanut nettisivujemme uudistamisen parissa. Niin ulkoasu kuin sisältö ovat saanut uusia silauksia. Alla on listattu joitakin muutoksia!

Kommentteja nettisivuihin liittyen voi antaa vaikka kommentoimalla tätä blogimerkintää. Mukavaa alkavaa syksyä kaikille!