Matematiikan hienous jää helposti hyödyllisyyspuheen varjoon. Oppiminen edellyttää kiinnostusta ja uteliaisuutta, joka luo motivaation ja kantaa myös työläämpien hetkien yli. Miksi purjevene liikkuu ja voiko vastatuuleen purjehtia? Miksi purjevene ei voi kaatua tuulen voimasta, vai voiko? Näihin teemoihin tutustuttiin marraskuussa toimintaryhmien koloilloissa. Koloiltojen ohjelmapaketti on ladattavissa täällä, ja tässä esimakua:
Köli on purjeveneen yksi tärkeimmistä osista. Köli on veneen pohjassa oleva kiinto- tai nostoköli. Kölin tarkoitus on estää purjeveneen sivuttaista liikettä, eli sortoa. Lisäksi köli vähentää tuulen purjeisiin kohdistaman voiman aiheuttamaa kallistumista, eli pitää venettä mahdollisimman paljon pystyasennossa. Köli edistää veneen liikkumista eteenpäin sekä estää purjeveneen kaatumista.
Myös kevään 2014 ylioppilastehtävän myötä voi tutustua tarkemmin tuulen ja kölin aiheuttaviin voimiin. Tässä Vesa Maanselän ratkaisuvideo.
Matematiikan ja laskutehtävien lisäksi tutustuttiin lippukunnan purjeveneeseen valokuvien avulla ja myös teoriatasolla purjehdukseen ja vesillä liikkumisen turvallisuuteen! Alla olevassa valokuvassa on käynnissä Vellamo veneen nosto talviteloille 2021. Kuvasta nähdään, että Vellamon köli on kiinteä ja se on pitkä koko veneen mittainen.
Teemaviikko toteutettiin yhteistyössä Tekniikan Akateemisten kanssa.
Matematiikka on mukana monessa. Se on kaunista, se on jännää, se on hauskaa ja joskus myös hyödyllistä. Mahtavaa matematiikka -teema nostaa esiin matematiikan hauskan ja leikkisän puolen. Tule mukaan mahtavalle matkalle matematiikan maailmaan!
Viikolla 44 Näsijärven Kipinöiden toimintaryhmät perehtyvät koloilloissaan purjehduksen takana olevaan matematiikkaan. Miksi purjevene liikkuu? Miksi purjevene ei kaadu tai voiko vastatuuleen purjehtia? Samalla tutustaan vesillä liikkumisen turvallisuuteen ja lippukunnan omaan purjevene Vellamoon!
Teemaviikko toteutetaan yhteistyössä Tekniikan Akateemisten kanssa. Koloiltojen ohjelmapaketti on ladattavissa täällä.
Kuva ja lisätiedot teemaviikosta: Helmi Viljamaa, helmi.viljamaa@partio.fi
Näsijärven Kipinät järjestävät kesällä 2021 oman kesäleirin, Loiskeen
Loiskeen ilmoittautuminen päättyy sunnuntaina 6.6., olethan jo mukana?
Koronan vuoksi eri ikäkaudet osallistuvat leirille eri aikaan, tällä tavalla voidaan mahdollistaa tarpeeksi väljät nukkumisolosuhteet.
Seikkailijat ja tarpojat (Kilpikonnat, Ketut, Kameleontit ja Kapybarat) osallistuvat leirille to-la 17.-19.6. Lauantai on koko lippukunnan yhteinen päivä, kun sudenpennut ja perhepartiolaiset (Pikku Kipinät, Kuutit ja Karhunpennut) saapuvat mukaan leirin temmellykseen ja jäävät yöksi, kun vanhemmat ikäkaudet lähtevät. Johtajaikäiset, eli samoajat, vaeltajat ja aikuiset voivat osallistua leirille koko ajaksi (to-su 17.-20.6.) tai vain niille päiville, mitkä omaan kalenteriin sopivat.
Kuva: Jonna N.
Kuinka korona huomioidaan leirillä? Eri ikäkaudet osallistuvat leirille hiukan eri aikoihin. Ohjelma järjestetään siten, että pystytään mahdollisimman hyvin pitämään turvavälejä. Hygieniaan kiinnitetään erityistä huomiota ja paikkoja pestään ahkerasti. Leiri pidetään ulkona. Aikuiset pitävät maskia sisällä ja ulkona lähikontakteissa, lisäksi yli 12-vuotiaat sisällä. Seuraamme ja reagoimme paikallisiin koronarajoituksiin ja -suosituksiin. Sairastapauksissa ilmoittautumisen voi perua vielä ilmoittautumisajan jälkeen, eikä sairaana saa missään nimessä osallistua leirille.
Millaista ohjelmaa leirillä on luvassa? Leirin teemana on vesi, eli kaikenlaista vesiaiheista ohjelmaa, kuten melomista, uimista ja vesiluontoon tutustumista. Lisäksi leirillä järjestetään ikäkaudesta toiseen siirtyvien ryhmien siirtymätapahtumat. Myös partioleirin perinteiset ohjelmanumerot, kuten lipunnostot ja iltanuotiot kuuluvat ohjelmaan.
Milloin leiripäivät alkavat ja loppuvat? Päivistä pyritään saamaan mahdollisimman suuri hyöty irti, joten aloitamme viimeistään puolen päivän aikaan ja lähtevillä päivät päättyvät illalla, kuitenkin niin että ehtii kotona vielä syödä iltapalan.
Kuinka leirillä nukutaan?
Ryhmien kesken ulkona teltoissa ⛺. Käytössä on sekä lippukunnan, että osallistujien omia telttoja.
Miten leirille saavutaan?
Leirille ja sieltä pois kuljetaan omin ja kimppakyydein. Ilmoittautumisessa kysytään tästä tarkemmin ja yhdistämme leirin johdon kanssa kyydin tarjoajia ja kyytiä tarvitsevia.
Mitä aikuiset pääsevät tekemään leirillä?
Aikuiset ovat mukana tekemässä leiriä, mutta myös he pääsevät nauttimaan leiritunnelmasta ja ohjelman raoissa melomaan ja uimaan.
Milloin varustelista julkaistaan?
Varustelista lähetetään leirikirjeen mukana ilmoittautumisajan päätyttyä, heti viikon 23 alussa. Samalla lähetetään lasku leiristä.
Voiko leirille osallistua, vaikka ei olisi partiolainen tai lippukunnan jäsen?
Kyllä, leirille voi tulla mukaan tutustumaan partioon ja/tai meidän lippukuntaa. Loiske on suorastaan mainio mahdollisuus siihen! Ainoa mahdollinen este tutustujien osallistumiselle on tiukentuvat koronarajoitukset, mutta silloin katsotaan tilannetta tapauskohtaisesti.
Karhunpennut on Näsijärven kipinöiden toisen vuoden sudenpentulauma. Tällä hetkellä ryhmään kuuluu 12 innokasta 8-10-vuotiasta, joita johtaa kolme akelaa. Karhunpennut ovat reippaita, oppimishaluisia ja leikkisiä, eikä heidän kanssaan tekeminen käy tylsäksi.
Karhunpennut ovat suorittaneet paljon merkkejä, ja ensimmäinen yöretki pidettiin syksyllä. Yöretki tiivisti porukan hyvin yhteen, kun saimme puhaltaa yhteen hiileen.
Kevään aikana karhunpennut ovat tutustuneet mediaan, kotiseutuun, rakennettu naskaleita ja läpäisty ramborata. Kävimme aistiretkellä Kaupin metsissä, ja siellä jokainen sai valita itselleen oman ystäväpuun.
Liikunta-merkin tiimoilta tutustuimme myös uuteen lajiin, ja lajiksi valikoitui golf!
Kuplahylkeet ovat Näsijärven Kipinöiden ihka ensimmäinen samoajavartio. Samoajatoimintamme alkoi viime syksynä Kuplahylkeiden siirtyessä tarpojista samoajiksi. Tällä hetkellä kaikki samoajamme johtavat myös omaa ryhmäänsä, joten kokoonnumme joka toinen viikko maanantaisin.
Syksyllä samoajat purjehtivat Vellamolla useamman kerran ja kokivat salamyhkäisen siirtymän ikäkaudesta toiseen. Siirtymän aikana yhden samoajan suusta kuulemma kuultiin, että enää ei luoteta yhteenkään siirtymää järjestäneeseen johtajaan. Lienee liittynyt yllätysten määrään tapahtumassa, sillä hauskaa oli kuitenkin kaikilla.
Talvella olemme kokoustaneet muutaman kerran ulkona. Ikämme ja rajoitusten takia olemme kuitenkin päässeet toteuttamaan etäpartiota kekseliäästi tekemällä muun muassa etänä yhdessä trangiapitsaa, tätä todennäköisesti tullaan testaamaan myös toiste. Kesälle on myös suunnitteilla samoajien itse itsellensä suunnittelema viikonloppupurjehdus Vellamolla.
Kuplhylkeitä voi myös seurata Instagramissa @kuplahylkeet
Näsijärven Kipinöiden ensimmäisen vuoden sudenpennut eli Kuutit aloittivat partion viime elokuussa. Tällä hetkellä mukana on 13 innokasta sudenpentua, joita johtaa kolme akelaa. Kuutit ovat energisiä, puheliaita ja valppaita – näistä tyypeistä kuullaan vielä!
Kuuttien ensimmäinen retki oli helmikuussa järjestetty lippukunnan Jääretkipäivä. Päivän aikana tutustuttiin jäällä liikkumiseen Näsijärvellä.
Kuuttien yhteinen taival alkoi viime elokuussa Tammelan koulun pihalta. Nimi Kuutit nousi suosikiksi muiden nimiehdotusten joukosta. Varmasti Kurjet tai Kuhat olisivat myös olleet mainioita nimiä, mutta Kuutit sopii tälle porukalle kuin Pullervo Norppaliveen! Ensimmäisessä kokouksessa partiolaisille tutut tavat sisaruspiiristä ja partionimistä herättivät kummastelua, mutta näin puolen vuoden jälkeen Kuutit ovat omaksuneet nämä tavat varsin hyvin.
Syksyn aikana ehdimme muun muassa harjoittelemaan merimerkkejä, opettelemaan leikkejä ja pohtimaan heijastimien merkitystä pimeällä liikkuessa. Kerran pääsimme myös nauttimaan syystuulesta Vellamolla, mikä vaikutti olevan monelle ikimuistoinen kokemus ja syksyn kohokohta. Meille akeloille oli myös hieno hetki, kun Kuutit antoivatuuden partiolupauksen ensimmäisenä Näsijärven Kipinöissä ja ensimmäisten joukossa koko Suomessa, heti Suomen Partiolaisten jäsenkokouksen jälkeisenä maanantaina!
Syksyn kohokohtiin kuului purjehtiminen Vellamolla. Kyseinen purjehdus oli monille ensimmäinen kerta purjeveneellä.
Kuutit-lauman erityispiirre on se, ettei lauma ole kokoontunut kertaakaan sisätiloissa. Me akelat olemme olleet erityisen ylpeitä siitä, kuinka reippaasti ja innokkaasti ryhmä on kokoustanut, vaikkei sää ole aina ollut kaikista paras.
Nyt keväällä ohjelmassa on ollut muun muassa ensiaputaitoja. Toivottavasti pääsemme myös harjoittelemaan retkeilytaitoja Kuuttien ensimmäisellä yöretkellä. Ulkokokousten jatkuessa kokousten kantava teema on ollut vauhdikkaiden ulkoleikkien opettelu, jotta kokouksen aikana ei ehdi tulla kylmä.
Innolla odotamme, mitä kaikkea Kuuttien partiopolku tuokaan tullessaan!
Terveisin, Norppavartio … eli Kuuttien akelat Henu, Saija & Beagle
Moikku! Mä olen Ellis ja aloitin nyt Kipinöiden lippukunnanjohtajana. Aloitin partion jo sudenpentuna Loimaalla ja nyt muutettuani opintojen perässä Tampereelle, liityin Kipinöihin. Tykästyin lippukunnan asenteeseen ja hyvään yhteishenkeen, joten lähdin toimintaan nopeasti aktiivisesti mukaan.
Tykkään etenkin retkeillä ja nautin luonnossa puuhailusta. Harrastan paljon erilaisia käsitöitä, joten useat kipinäsukatkin on jo neulottuna. Partion ulkopuolella toimin aktiivisesti erilaisissa opiskelijajärjestöissä.
Heini Ahde, pestijohtaja
Heipsan! Olen Heini ja toiminut Kipinöiden pestijohtajana viime vuoden alusta. Pestijohtajana huolehdin mm. johtajiston hyvinvoinnista ja heidän koulutuksistaan.
Partiosta on tullut mulle elämäntapa, jonka parissa olen viihtynyt jo reilu 20 vuotta. Motivoidun erityisesti luonnosta, yhdessä tekemisestä ja uuden oppimisesta.
Partion ulkopuolella olen tällä hetkellä innostunut mm. majakkabongailusta, muumisitaateista ja eri teknologioihin liittyvästä puuhastelusta. Ei kuitenkaan tarkoita, etteikö näitä(kin) voisi yhdistää myös partioon 🙂
Juulia Tavasti, ohjelmajohtaja
Moikka moi! Mä oon Juulia ja hallituksessa jatkavana jäsenenä. Pesti on kuitenkin muuttunut, ainakin tämän vuoden toimin siis Kipinöiden ohjelmajohtajana. Oon aikaisemmin toiminut eri ikäkausien ryhmänjohtajana, joten on kiva päästä nyt katsomaan partio-ohjelmaa vähän eri näkökulmasta. Partion ulkopuolisessa elämässä opiskelen, vietän aikaa kissojen kanssa ja luen aika paljon.
Marja Vilkko, sihteeri
Mä olen Marja, Kipinöiden sihteeri vuonna 2021! Kipinöissä olen ollut vasta ihan hetken, mutta päätin samantien lähteä syvään päähän ja hallitukseen, sillä paperipartio ja yhdistystoiminta ovat erityisen lähellä sydäntä. Partiota olen harrastanut jo reilu 16 vuotta hieman vaihtelevalla aktiivisuudella Tampereella muutamassakin lippukunnassa, Kipinöihin päädyin opiskelukavereiden kannustamana. Pestissä olen aikaisemmin ollut hallituksen jäsenenä, Exploa olen ollut jo kolme kertaa tekemässä ja kesällä 2019 kävimme kavereiden kanssa yhdistetyllä Jamboree-reissulla ja road tripillä Amerikassa.
Vapaa-ajallani muuten teen edelleen opiskelijajärjestöhommia, joihin aikani myös viimeiset kolme vuotta on mennyt, touhuan koiranpentumme Raimon kanssa ja neulon (kyllä, kipinävillasukat ovat jo tekeillä).
Odotan tulevalta vuodelta sekä uudelta lippukunnalta mukavia hetkiä, uusia tuttavuuksia ja rehellistä partiotekemistä!
Joonas Kivikunnas, taloudenhoitaja
Olen Joonas ja partiossa olen ollu sudarista saakka. Paikkakunnan vaihduttua opiskelujen perässä, aktiivinen pesteissä toimiminen hiipui pikkuhiljaa. Valmistumisen ja elämän asettumisen myötä kuitenkin rupesi taas lippukuntatoimintakin houkuttelemaan.
Kipinöiden toimintaan tulin mukaan loppukesästä 2018 ja seuraavana vuonna löysinkin itseni hallituksesta taloudenhoitajan pestistä, jossa nyt siis starttaa jo kolmas vuosi. Kipinöissä kiinnostuksen herätti erityisesti mahdollisuus purjehtimiseen, vaikkei siitä aiempaa kokemusta ollutkaan. Lisäksi halusin ehdottomasti yhteislippukuntaan, joita ei Tampereella kovin montaa ollutkaan
Partion ulkopuolella puuhastelen elektroniikkateollisuudessa ohjelmistosuunnittelijana ja usein minut löytää myös kameran kanssa luonnon helmasta.
Taru Kaisla, vesitoimintavastaava
Taru ”Myy” Kaisla, vesitoimintaavastaava. Partiossa ollut – 97 vuodesta lähtien ja kipinöiden perustajajäsen. Kahden pikku kipinän äiti ja kaksi koirakipinääkin välillä mukana touhuissa. Partiossa teen myös paljon lääkintäjuttuja, lippukuntatoiminnan ohella. Vesitoiminnan ohella touhuilen myös perhepartiossa sekä viestintätiimissä.
Kuvaaja: H.Hämäläinen
Henri Tammi, tapahtumavastaava
Moikka! Meikäläinen on Tammen Henri, tutummin Henu ja hallituksessa vastailen tapahtumista. Tampereelle muutin opiskelujen perässä syksyllä 2019 ja melkolailla heti liityin Kipinöihin nuoren ja purjehtivan sekalippukunnan perässä, enkä ole päätöstäni joutunut katumaan. Erityisesti vesitoiminta on lähellä sydäntä ja toimin yhtenä Vellamon kippareista. Viikkotoiminnassa olen mukana ensimmäisen vuoden sudenpentujen, Kuuttien, akelana sekä vaeltajaryhmä Kaskelottien jonkinmoisena vartionjohtajana.
Seikkailijaryhmämme Kameleontit muodostui syksyllä 2020 entisistä Kapybaroista, kun ryhmän vanhemmat siirtyivät nimi mukanaan seuraaavaan ikäkauteen: tarpojiin. Sekä vanhoista jäsenistä että muutamista uusista koostuva ryhmä ideoi itse uutta nimeä ja äänestyksellä nimeksi valikoitui Kameleontit.
Tämä koettiin kivaksi nimeksi ja kameleontti maskottina söpöksi. Muita vaihtoehtoja olivat esimerkiksi Koalat, Kyyt ja monet muut lippukunnan tapojen mukaan K:lla alkavat eläimet. Osa nimiehdotuksista olivat tosi hauskoja, mutta kuitenkin liian haastavia ytimekkääksi ryhmän nimeksi kuten esimerkiksi kääpiösiilimuurahaiskäpy. Huutoa emme ole vielä keksineet.
Kuluneen syyskauden aikana kävimme muun muassa purjehtimassa Vellamolla Näsijärvellä. Osa Kameleonteista oli jo aiemmin käynytkin sillä purjehtimassa mutta yksi uudemmista jäsenistä ihmetteli kuinka paljon isompi se oli lähempää katsoessa. Koloilloissa aina aluksi leikimme esimerkiksi teemahippoja ja peiliä ennen varsinaiseen asiaan menemistä. Syksyllä opettelimme solmuista siansorkkaa, jalussolmua ja kahdeksikkoa, ensiaputaidoissa tutustuimme hiertymiin ja oikeaoppiseen kylkiasentoon ja kokeilimme leipomista. Uusina ryhmään tulleet antoivat alkusyksystä seikkailijalupauksensa ja saivat Kipinöiden huivin itselleen. Ennen lupausta keskustelimme lupauksen merkityksestä ja tutustuimme seikkailijoiden ihanteisiin. Erityisesti keskustelua synnytti lupauksen katsomuksen yhdistäminen omaan elämänkatsomukseen ja kuinka ihanteiden luonnonsuojelua voisi toteuttaa omassa arjessa. Suoritimme myös Meidän Meri muumi-merkkiä tutustuen kuinka Itämeren vointia voisi parantaa.
Syksyllä pääsimme osallistumaan kahteen retkeen: koko lippukunnan syysretkeen ja seikkailijoiden omaan pikkujouluretkeen. Syysretki järjestettiin päivänmittaisena ulkotapahtumana ja siellä suoritettiin halloween teemaisesti salapoliisimerkki. Päivän aikana ratkottiin tehtäviä aarteenetsinnässä, jonka lopusta löytyi aarre. Lisäksi päästiin yhdessä pelaamaan monsteripeliturnausta, erityisesti tämä oli kaikkien mieleen!
Pikkujouluretki järjestettiin yhteistyössä toisen seikkailijaryhmä Kettujen kanssa Majaalahden kylätalolla. Jouluisella retkellä päästiin muun muassa leipomaan ja koristelemaan pipareita, koristelemaan kuusi ja harjoittamaan suunnistustaitoja. Kivointa retkellä oli trangialla ruuan teko itse, teimme wokkia ja se oli hyvää! Retkellä meillä oli myös pieniä lentäviä ystäviä, sillä sisälle oli eksynyt kaksi nokkosperhosta. Nimesimme ne ja keksimme niille omat tarinat.
Kuva 1: Oona T. Kuvat 2 ja 3: Thais S. A.
Korona pandemia näkyi syksyssämme esimerkiksi toistuvalla käsidesin käytöllä. Aikuisilla oli koloilloissa ja retkillä kasvomaskit ja molemmilla retkillä huomioitiin ajankohtaiset koronarajoitukset ja ohjeet. Pidimme myös koloiltamme koko syksyn ajan ulkona ja leipomiskerralla tuli pitää turvavälejä ja koskea vain omaan taikinapalloonsa. Aivan syksyn lopulla pidimme muutaman etäpartiokerran, jossa hauskinta oli kokeilla Saarella-yhteistyöpelin pelaamista. Etäpartiossa on sääli jos osallistujia on vähemmän eikä voida leikkiä yhtä paljon.
Parasta partiossa on purjehtiminen, uusien ihmisten tapaaminen ja erilaisissa majoitteissa ja paikoissa nukkuminen. Keväälle toivoisimme lisää purjehduskertoja jäiden sulettua, muutamalla on tavoitteena jos uskaltaisi tänä kesänä kokeilla itse veneen ohjausta kipparin kanssa. Solmut ainakin täytyy taas kerrata, jotta osaa veneessä käyttää niitä oikein ja pysyvästi. Tulevana keväällä tarkoituksenamme on tutustua kansainvälisyyteen liittyviä teemoja, joten tulemme virtuaalisesti tutustumaan kahteen uuteen maahan ja heidän tapoihinsa. Tavoitteena on pitää etäkokous toisen maan partion kanssa, olisi hienoa oppia minkälaista partio on heidän maassaan ja opettaa heille vaikka joku suomalainen partioleikki. Toivottavasti keväällä pääsemme myös metsään yöretkelle ja nukkumaan esimerkiksi kotaan tai laavuun.
Vapaaehtoisuustyö lähtee tekijöiden motivaatiosta!
Näsijärven Kipinät palkitsee perinteisesti johtajiston kauden päätöstapahtumassa vuoden avainhenkilöitä. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa julkaisemme blogissa diplomien saajat. Diplomien saajat ovat toimineet vuoden aikana merkittävänä esimerkkinä toiminnan mahdollistamisessa. Lippukunnassamme on mahtavia tekijöitä myös moni muu näiden henkilöiden lisäksi. Lippukuntamme ilmapiirin luojana on meistä jokainen. Jokainen toimii merkittävänä yhteisön jäsenenä ja on mukana mahdollistamassa lapsille ja nuorisolle merkittävää toimintaa vapaaehtoisesti omalla vapaa-ajallaan! Haluamme kiittää jokaista lippukunnan toiminnan eteen annettua minuuttia ja tuntia. Kiitos!
Vuoden Akela
Tämä henkilö ei ole toiminut sudenpentujohtajana kovin kauaa. Hän lähti toimintaan mukaan ottamalla vastuun sudenpentulaumasta kesken ikäkauden. Hän on lämmin mutta rempseä. Hän on toiminut esimerkillisenä johtajana osallistumalla lippukunnan yhteisiin tapahtumiin ja kouluttautunut myös akelaksi. Vuoden Akela on Lotta Forsström.
Vuoden Sammot
Nämä henkilöt ovat toimineet kannustavasti toisiaan tukien. Heidän seikkailijajoukkueeseen liittyi kauden alussa paljon uusia partiolaisia, joka voi aiheuttaa haasteita ryhmäytymisessä. Tämä johtajapari on sitouttanut ryhmänjäsenet partioon, joista esimerkkinä, että syksyn retkelle osallistui kaikki ryhmän jäsenet! Vuoden sammot ovat Thais Santos ja Oona Tervalahti! Thais ja Oona luovat yhdessä toimivan ja kouluttautuneen sampojohtajaduon. Thais on lähtenyt rohkeasti johtamaan ryhmää, vaikka on asunut Suomessa vasta muutaman vuoden. Hänen kansainväliset leikkinsä ja tarinat Brasiliasta ovat olleet lasten suosiossa. Oona on ollut korvaamaton henkilö ryhmän vetämisen lisäksi myös ryhmätoiminnan liittyvän viestinnän toteuttajana!
Vuoden Luotsi
Tämä henkilö on toiminut luotsina kahdelle ikäkaudelle. Hän on ollut läsnä tapaamisissa ja isona tukena ryhmänjohtajille. Tämä lähimmäiset huomioiva henkilö kuuntelee sekä välittää. Hän tekee sen mitä lupaa ja vielä enemmänkin, kuten vaikkapa leipoi ison kasan muffinsseja lippukuntamme synttäreille. Vuoden luotsi on Henna Pohjanpalo.
Vuoden Joulut
Lippukunnan tärkein varainhankintakampanja ei ole helpoin nakki. Se vaatii aikaa ja motivaatiovan otteen, jotta kamppanja saadaan suoritettua. Tämä parivaljakon ohjaksissa lippukuntamme teki kaikkien aikojen myynti ennätyksen joulukampanjassa! Vuoden joulutitteliin saa Ellinoora Toivonen ja Nuutti Nissinen!
Vuoden Näsimeren lupaus
Kesken kauden joukkoomme liittyi maakrapu vailla aiempaa purjehduskokemusta. Tapasimme hänet ensi kertaa partiolaiturin kahveilla, josta hän lähti extemporee mukaan purjehtimaan. Purjehduskipinän saatuaan hän on ehtinyt yöpymään Vellamolla jo useamman yön! Vuoden Näsimeren lupaus on Juho Nuottimäki.
Vuoden Veneenhenki
Veneenhenki on ollut merkittävänä tekijänä luomassa Kipinöiden vesitoimintaa. Hänellä on uniikkeja ideoita, niin veneilyyn liittyen kuin muuhunkin lippukunnan toimintaan, jotka on myös valmis toteuttamaan. Hän on kaikkien ystävä, joka on reilu ja seikkailunhaluinen yllätyshullu, joka lähtee vaikka keskellä yötä satamaan katsomaan Vellamon kunnon. Vuoden Veneenhenki on Henri ”Henu” Tammi.
Vuoden Organisaatiokehittäjä
Lippukuntamme toiminta kaipaa jatkuvaa kehittämistä eikä nuoressa lippukunnassa ole kaikkiin toimintatapoihin ehditty luomaan toimintaa helpottavaa kaavaa. Tämä henkilö on laittanut lippukuntamme viestinnän kuntoon ja luonut toiminnalle viestintäsuunnitelman ja noudattanut tätä yhdessä tiiminsä kanssa. Vuoden organisaatiokehittäjä on Vilja Luomala!
Vuoden Tulokas
Tänä kesänä joukkoomme liittynyt henkilö on uskaltanut lähteä johtamaan ryhmää ja ryhmäytynyt nopeasti myös johtajiston kanssa. Hän on myös uskaltautunut veneen kannelle ja ottanut merkittävää vastuuta lippukunnan yhteisissä tapahtumissa. Hän uskaltaa uutena jäsenenä ehdottaa ideoita ja hänen seurassaan tuntee tulleensa kohdelluksi reilusti. Vuoden tulokas on Neea ”Nexu” Hietanen!
Vuoden Vaeltaja
Lippukunnassamme on iso kasa vaeltajia ja heidän toimintansa aktivoitui merkittävästi kesän aikana lentopallo-otteluiden myötä. Sinnikkäänä toiminnassa mukana oleva henkilö on innostava ja madaltanut toiminnallaan muiden osallistumista Kaskelotti-vartion tapaamisiin. Hän on helposti lähestyttävä. Vuoden Vaeltaja on Hanna ”Beagle” Hämäläinen!
Vuoden Aikuinen
Vuoden aikuiseksi valikoitui henkilö, joka on harrastanut lapsena partiota hetken aikaa, ja reilu vuosi sitten liittynyt uudestaan partioon ja Kipinöiden jäseneksi. Henkilö on toiminnallaan edistänyt yhteisömme pyrkimystä, ja samalla kehittänyt omaa johtajuuttaan itselleen sopivin askelin. Hän haluaa oppia uutta ja jakaa sitä muille aurinkoisella otteella. Vuoden aikuinen on Pottukisojen johtajana toiminut Jonna ”Konna” Nissilä!
Kuvittele nuotio keskellä metsää ja ystäviä siihen ympärille. Kipinät nousevat syysiltaan, metsä täyttyy iloisesta puheensorinasta ja nuotiopannukahvi porisee oranssina loistavien liekkien yllä. Kitarasta kuuluvat soinnut saavat jonkun hyräilemään ikivihreitä iskelmiä. Lisäät puita nuotioon naureskellen, kuinka partiolainen osaa sytyttää nuotion yhdellätulitikulla (mikä ei tosin aina pidä paikkaansa).
Yhtäkkiä joku kysyy, mitä olet oppinut partiossa. Mitä vastaisit?
Partiolaisten brändi voi tällä hetkellä hyvin, minkä vuoksi olisi luontevaa kertoa hienolla jargonialla delegoinnista, fasilitoinnista ja itsensä kehittämisestä. Arvostan – ja ilmeisesti myös kesätyöpaikkojen rekrytoijat ovat arvostaneet – suuresti partiossa opittujaprojektinhallinta- ja ryhmätyötaitoja, mutta arkisessa kohtaamisessa tuntuu luontevammalta kertoa maanläheisempiä ja konkreettisempia tarinoita.
Siksi itse kertoisin tarinoita rohkeudesta, eksymisestä ja johtajuudesta.
Näistä ensimmäisellä yleensä aloitankin. Saan usein kuulla kulkevani määrätietoisesti kohti unelmiani. Jos olen pitänyt jotain asiaa kiinnostavana, en ole pelännyt tarttua toimeen ja kokeilla. Kuuta ei saa koskaan kiinni, jos ei edes kurkota – vai mitä
Rohkeus ei kuitenkaan ole helpoin laji. Ei ole itsestään selvää, että maakrapu uskaltaa tulla purjeveneelle, vaikka onkin purjehtimisesta aina haaveillut. Ensimmäisellä purjehduksellani nousin jalat täristen veneeseen ja myönsin vähän nolosti, ettei käsistäni synny muita solmuja kuin rusetti, merimiessolmu ja neljän tuulen solmu. Kauhulla kuvittelin lentäväni laidan yli aallokossa, minkä vuoksi pidin visusti kiinni veneen laidoista.
Lopulta ei edes tuullut. Vellamo lipui ilta-auringossa kotilaituriin perämoottorin saattelemana. Näsijärven ulappa oli vaaleanpunainen, ja minä hinguin jo seuraavalle purjehdukselle. Syyskuun myrskytuulten puhaltaessa ja aaltojen nuollessa veneen sivukylkiä nautin vauhdin viimasta suuresti. Olin äärimmäisen onnellinen, että rohkenin etsiä rakkaasta harrastuksesta jonkin ihan uuden puolen, vaikka vähän jännitti.
Se, että on uskaltanut yrittää, on vaatinut myös epämukavuuden ja epävarmuuden sietämistä. Olen ollut täysin hukassa ja eksyksissä – myös siis ihan konkreettisesti keskellä metsää. Kun eksymiskarkit ovat loppu, kompassi on kadoksissa eikä kartta ei tunnu olevan millään tavoin oikein päin, alkaa tuskanhiki nousta vähitellen otsalle.
Samanlaisia tuntemuksia herää toisinaan myös silloin, kun käsissä on suurempi projekti tai yllättävä käänne. Myös samat vinkit toimivat: pysähdy, ota karkkia ja mieti hetki ihan rauhassa. Olen partiourani aikana joutunut tiukkoihin johtamistilanteisiin, jotka ovat opettaneet toimimaan paineen alla. Kokemukset ovat antaneet roppakaupalla oppeja hyvästä ja huonosta johtamisesta.
Parhaat johtamistilanteet tuovat hymyn huulille vieläkin. Olen mahdollistanut sudenpennun hymyn uuden oppimisesta, pidellyt käsissäni päätoimittamaani lehteä ja ollut mukana luomassa alusta loppuun uudenlaista 400 hengen tapahtumaa. Toisaalta olen myös halannut loppuun palanutta ystävää, tehnyt päätöksiä tapahtumien perumisesta ja huomannut, että huipulla voi tosiaan tuulla aika kovaa. Näitä tilanteita en muistele niin suurella ilolla, vaikka ne ovatkin opettaneetkin paljon. Onneksi partiosta olen myös löytänyt mitä timanttisempia tyyppejä, jotka pitävät pystyssä pahimmassakin myräkässä.
Paljon sanottavaa olisi vielä vaikkapa siitä, mitä vuodet ovat antaneet ja kuinka harrastus sulautuu vähitellen elämäntavaksi. Tarinointia voisi jatkaa pitkään, mutta ilta alkaa kääntymään yöhön eikä nuotiostakaan ole jäljellä kuin hiillos. Jääköön siis tarinan jatko-osa vielä odottamaan vuoroaan.
Teksti: Hanna ”Beagle” Hämäläinen Kuva: Susanna Mikander
Kuva ja lisätiedot teemaviikosta: Helmi Viljamaa, helmi.viljamaa@partio.fi
