Leiriläisten osalta jamboreekokonaisuus alkoi kolmella ennakkotapaamisella, jotka pidettiin leiriä edeltävän vuoden aikana. Ennakkotapaamisissa tutustuttiin maan kulttuuriin sekä toisiin leirilippukuntalaisiin. Leirilippukunnat oli jaettu matkaryhmiin, joilla matkustettaisiin Koreaan eri lentoyhtiöillä ja eri päivinä. Lentokentällä kaikki olivat innokkaita lähtemään, pohtien mitä leiri tuo tullessaan. Tervetuloa mukaan reissuun!
Oheismatka
Koreassa matka alkoi n. viiden päivän Suomen joukkueen järjestämällä erillisellä kulttuurimatkalla ympäri Etelä-Koreaa. Ensimmäiset kaksi päivää tutustuimme pääkaupunki Seouliin, jossa mm. seikkailtiin maailman neljänneksi suurimmassa metrojärjestelmässä sekä tutustuttiin paikalliseen kulttuuriin vierailemalla ja syömällä. Ensimmäiset päivät olivat raskaita, sillä kukaan ei ollut Korean lämpötiloihin vielä tottunut. Lämpötila nousi lähes päivittäin yli +35c!
Seoulin jälkeen suuntasimme kohti Pohjois-Koreaa, mutta sinne asti ei koskaan päästy, onneksi. Kävimme DMZ:llä, “demilitarized zonella”, jolta melkein näki Pohjois-Koreaan. Rajalta pystyi ostamaan jopa Pohjois-Korean valuuttaa ja muita muistoesineitä. Alueelta löytyi myös kivikokoelma, johon oli kerätty kiviä sodista eri puolilta maapalloa. Yksi kivi oli tuotu talvisodasta Tampereelta!
Seuraavaksi meitä odotti pitkä bussimatka maan kaakkoisosaan viilennetyssä bussissa. Yöpaikkana odotti klassinen korealainen lattiamajoitus hostellissa. Hyvin nukutun yön jälkeen kävimme vielä buddhalaisessa temppelissä, josta katseemme kääntyi kohti Busania ja korealaista kylpylää. Korealaisessa kylpylässä oli erilämpöisiä saunoja ja vesialtaita, jotka olivat kuin paljuja. Meidän suomalaisten käsitys saunasta on selvästi vähän lämpimämpi kuin korealaisten, sillä kuuminkaan sauna ei tuntunut kuumalta.
Osa Bulkuksin temppelistä. Kuva: Julius Sipola
Viimeisen yön ja päivän vietimme Busanin kaupungissa, jossa kävimme mm. 13 kerroksisessa ostoskeskuksessa ja Gamcheonin kulttuurikylässä. Kylä oli tiiviiseen rakennettu alue täynnä pieniä värikkäitä rakennuksia jyrkässä mäessä. Kadut olivat ahtaita, eikä suurimmalla osalla mahtunut edes ohittamaan toista ihmistä. Viimeisen viileän yön jälkeen nousimme bussiin, jonka päätepiste oli leirialue SaeManGeumissa ja varsinainen jamboree voisi alkaa.
Gamcheonin kulttuurikylä. Kuva: Julius Sipola
Kaikki ei ollut kuin oli oletettu
Saavuttuamme leirialueelle olosuhteet kävivät heti selväksi. Maa oli savipeltoa, maakasvit viilsivät jalkoja ja kun vettä tulisi, maa olisi aivan pelkkää mutaa. Leirin infrastruktuuri oli pahoin vaiheessa, vettä ei välillä tullut hanoista, vessat olivat erittäin likaisia ja ruokatoimitukset olivat tunteja myöhässä. Myöskään tappavalta kuumuudelta ei päässyt mihinkään piiloon ja ambulanssit olivat yleinen näky ensimmäisistä päivistä lähtien. Moni kärsi kuumuuden vaikutuksista; nestehukasta tai auringonpistoksesta.
Olosuhteisiin sopeutuminen kävi kuitenkin meidän leirilippukunnaltamme sujuvasti. Kun muisti juoda ja levätä tarpeeksi, kaikki onnistui hyvin. Muutaman päivän jälkeen arki alkoi sujua jo paremmin; ruokajako alkoi ajallaan ja organisaatio oli onnistunut parantamaan yleistä siisteyttä. Kun uutiset sietämättömistä olosuhteista ja sadoista sairaalaan joutuneista ihmisistä levisi maailmalle, Korean hallitus laittoi näppinsä peliin. Jo leirin kolmantena päivänä Korean hallitukselta tuli n. 4,7 miljoonan euron tukipaketti jamboreen jatkamiseksi. Leirialueelle tuotiin 130 viilennykseen tarkoitettua paikallaan olevaa bussia, yleisen siisteyden ylläpitävän henkilöstön määrä nousi seitsemästäkymmenestä melkein viiteensataan, vessojakin saatiin 50 lisää sekä muutama kymmen lääkäriä ja sairaanhoitajaa. Myös pullotettua jääkylmää vettä alettiin jakamaan kaikkialla leiriä.
Leirialue illan hämärässä. Kuva: Julius Sipola
Tekemistäkin löytyi
Yli 7km2 kokoiselta leirialueelta löytyi myös monenlaista aktiviteettia jokaisen makuun. On-site aktiviteetit oli jaettu kolmeen osioon: A, B ja C alueisiin. On-site aktiviteetteja oli käsikorujen teosta ja vesisodista aina mönkijällä ajoon ja varjoliitoon asti. Hirveän montaa aktiviteettia ei aina päivässä ehtinyt, koska korkea lämpötila vei suurimman osan energiasta ja kaikkialle mentiin yleensä kävellen. On-site aktiviteetit olivat lisäksi auki vain 5h päivässä ja siinä ajassa ehti käydä noin kolmesta viiteen ohjelmapistettä. Oma suosikkini oli “2023 challenge”. Haasteeseen kuului esterata ja radan läpäistyään sai päivän liikuntasuorituksen sekä hienon kangasmerkin. Muutenhan kävelyä tuli päivittäin säälittävästi vähintään 15 000 askelta.
Toinen, pienempi osio jamboreen aktiviteeteistä olivat off-site aktiviteettejä, jotka suuntautuivat varsinaisen leirialueen ulkopuolelle. Aamulla bussi lähti leirin parkkipaikalta kohti tiettyä ohjelmakokonaisuutta, jotka kestivät muutamasta tunnista jopa yli vuorokauteen. Yleensä bussi palasi leirialueelle keskipäivällä ennen ruoan jakoa. Yhtenä off-site päivänä teimme itse korealaista chilitahnaa ja piirsimme kutistusmuoveja. Ainakin omasta mielestäni off-site ohjelmat olivat mukavia, koska siirtyminen tapahtui ilmastoidulla bussilla ja samalla pääsi näkemään Korean maisemaa, erilaisia kulttuurikohteita sekä paikallisia perinteitä. Joistakin ohjelmista sai myös jibbitzejä, joita tietenkin yritettiin kerätä mahdollisimman monta voidakseen myöhemmin muistella leirillä tehtyjä asioita.
Elämä leirilippukunnassa
Leirissä elettiin leirilippukunnittain, johon kuului 4 johtajaa sekä enimmillään 36 leiriläistä. Leirilippukunnalla oli oma alue, jota sai hyödyntää miten itse halusi, kuitenkin luontoa tuhoamatta. Leirilippukunnalla oli leirin puolesta 2 katosta, keittiövälineet, bambua rakenteluun, noin 90 telttojen alle tulevaa kuormalavaa sekä 22 telttaa; leiriläiset nukkuivat pareittain ja jokaiselle johtajalle oli oma teltta. Meidän alueelle nousi kulttuuripäivänä jopa oma telttasauna omatekoisella kiukaallakin, joihin materiaalit pöllittiin briteiltä heidän lähdettyään. Lämpötilaeroa telttasaunan ja auringonpaisteen välillä huomannut.
Yleensä lippukuntaleireillä sekä tapahtumissa ruoanlaiton on hoitanut keittiötiimi tai ulkoinen toimittaja, mutta jamboreella ruoka tehtiin itse leirilippukunnissa aineksista, jotka haettiin aina alaleirin omalta ruoanjakopisteeltä. Keittiöön kuului 4 kaasupoltinta, 4 kattilaa, 4 paistinpannua sekä peruskeittiövälineitä. Aamupalana saattoi olla esim. leipää, muroja, kanaa tai juotavaa jogurttia. Lounas olikin hieman erilainen, sillä se otettiin mukaan päivän menoihin. Lounaaseen kuului päivittäin noin 5 eri tuotetta. Esimerkiksi yhtenä päivänä oli hunajapulla, sipsejä, kalanmädillä täytettyjä juustopalloja, jäätee ja hedelmähyytelö. Saattaa kuulostaa hieman erikoiselta hernekeittoon tai makaronilaatikkoon verrattuna, eikö? Päivällinen olikin sitten paljon kattavampi ateria ja siihen kuluikin parisen tuntia ruoanhausta tiskeihin. Yleisimpiä raaka-aineita päivällisillä olivat riisi, kana ja kasvikset. Päivällisestä lähes kaikki pitivät päivittäin; samaa ei voisi sanoa välillä lounaalla tarjotuista kananakeista.
Leirilippukunnan hoitoon kuului vesien tuominen, ruoan ja kaasun haku sekä roskien vieminen. Kaikki haettiin muutaman sadan metrin päästä. Veden kantaminen hoitui kymmenen litran kanistereilla ja ämpäreillä. Vettä pitikin tuoda ihan kiitettävä määrä päivittäin, sillä sitä tarvittiin juotavaksi, ruoan tekoon sekä tiskivesiin. Roskien viemisestä sen verran mainintaa, että leirilippukuntamme sai alaleirin johdolta useasti kiitosta parhaista lajittelutaidoista!
Telttasaunan kiuaskivet haudattiin leiriä purkaessa. Kuva: Julius Sipola
Ystävyyttä yli rajojen
Jamboreella varmasti jokainen sai myös uusia kavereita eri puolilta maailmaa, olihan osallistujia jopa 158 eri valtiosta! Saavuttuamme leirialueelle, lähistöllä ei ollut vielä ketään, mutta telttoja kasatessa lippukuntia muista valtioista alkoi putoilemaan naapuriin. Meidän vieressämme oli belgialaisia, brittejä, etelä-afrikkalaisia sekä italialaisia, joista jokaisen kanssa swopattiin ja käytiin keskusteluita. Leirialueelle rakennetuissa aurinkosuojatunneleissa näki joka kerta swoppaajia, jotka olivat asettuneet maahan istumaan ja levittäneet swopattavat tavarat eteen muiden tarkasteltaviksi. Suosituimpia swoppauskohteita olivat huivit sekä muiden maiden contingent-merkit. Itsekin yritin saada mahdollisimman monta erilaista “telttamerkkiä”, joksi näitä contingent-merkkejä kutsuttiin. Swoppaus, muu kulttuurien kohtaaminen ja leiri jäikin lyhyeksi syystä, jota en osannut odottaa.
37000 evakuoitua partiolaista
Kun yksittäisiä maajoukkueita keskeytti leirin lämpöön liittyvistä syistä, en olettanut koko leirin kohtaloksi samaa. Päätös leirin evakuoinnista taifuuni Khanunin tieltä tuli meidän tietoon seitsemäntenä päivänä odottaessamme mönkijäajoon pääsyä. Siinä sitä hetki ihmeteltiin, että pitäisikö sitä lähteä heti purkamaan leiriä vaiko suorittaa aktiviteettipäivä loppuun. Leirin purku alkoi heti, kun johtajat palasivat joukkueen kriisipalaverista. Kaikki ylimääräinen laitettiin jo sinä päivänä pakettiin, jotta seuraavana aamuna oltaisiin mahdollisimman nopeasti valmiina lähtöön. Lähtö tuntemattomaan kohteeseen onnistui noin klo 12.
Bussimatkan aikana saimme tietää määränpäämme; yksi Etelä-Korean arvostetuimman yliopiston asuntola. Kyung Hee Universityn asuntolat majoittivat noin puolet Suomen joukkueesta kolmeksi yöksi kolmeen eri rakennuksiin, sillä miehet ja naiset olivat omissa rakennuksissaan. Moni oli iloinen päästessään nukkumaan viileään huoneeseen, mutta suurin moite jonka kuulin asuntolasta oli kylmyys. En tiedä ketään, joka olisi saanut ilmastointia, joka oli asetettu +20c, lämpimämmälle. Minullakaan ei ollut makuupussia mukana ja yöt olivat kylmiä, vaikka päälle yritti laittaa lähes kaiken, mitä mukaan oli pakattu.
Loppuleiri muistutti aika paljon ennen leiriä tapahtunutta oheismatkaa. Majoituksesta käsin käytiin eri kulttuurikohteissa bussilla ja syöminen tapahtui pääosin ulkona. Leiri huipentui päättäjäisseremoniaan Seoul World Cup- stadionille leirialueen sijaan, jonne oli muutamassa päivässä rakennettu kaikki tarvittava. Koko jamboreeporukka pääsikin vielä kerran kokoontumaan yhteen kahden tunnin ja kahdeksantoista artistin “K-POP SUPER LIVEen”. Päättäjäisiin meni käytännössä koko päivä, koska kaikki jamboreen lähes 43 000 osallistujaa kuljetettiin stadionille ja pois. Yli 1100 bussia ja satoja poliiseja liikennettä ohjaamassa. Pelkästään jamboreelaisten busseista purkamiseen meni viitisen tuntia. Stadionilla pidetyt päättärit oli upea kokemus, eikä samanlaista olisi varmastikaan voitu leirialueen lavalla pitää.
Päättäjäiset Seoul World Cup -stadionilla. Kuva: Julius Sipola
Fiilikset
Vaikka kaikki ei mennyt kuten oli suunniteltu, oli jamboree ehdottomasti ikimuistoinen ja hieno kokemus. Matkan aikana hajotuksen tunteen hetkiä oli monia, mutta eteenpäin mentiin silti yleensä avoimin mielin. Kaikesta selvittiin yhdessä kavereiden ja johtajien tuella. Tämä oli upea mahdollisuus tutustua niin Etelä-Korean kuin myös monen muun maan kulttuuriin. Enpä olisi jamboreelle ilmoittautuessa arvannut mihin kaikkiin seikkailuihin pääsisin mukaan!