Juhlavuoden tarina 2/10

Näsijärven Kipinöiden 10-vuotisvuonna julkaistaan 10-osainen jatkotarina. Tarinassa seurataan arkaa Näkkiä, joka elää kotikolossaan Näsijärvellä ja huolehtii järven tasapainosta. Näkki nauttii elämästään ulkona, hän rakastaa vedessä sukeltelua, auringonlaskuja, pehmeää kesätuulta ihollaan, narskuvaa hankea jalkojensa alla, sekä metsien pensaita täynnä pulleita mustikoita. Jotain tärkeää Näkin elämästä kuitenkin puuttuu. Mitä? Ja mistä sen voisi löytää?

Osa 2.

Näkki on tihentänyt askeliaan ja kuulee puheen jo selkeästi. Nyt hän myös näkee koko joukkion tarkasti. Heitä tosiaan on viisi, jokaisella samanlainen huivi kaulassaan. Näkki hämmentyy, he ovat kaik

ki lapsia! Mitä he yksin tekevät tässä myrskyssä näin pitkällä järven jäällä?

”Ei hätiköidä! Kyllä tämä myrsky jossain kohtaa taukoaa.

Nyt vaan pysytään lähekkäin, ettei kukaan joudu muista eroon’’, pisin hahmoista rauhoittelee.

He siis todella ovat pulassa, Näkki pohtii. Tilanne vaikuttaa myös Näkin näkökulmasta hieman haastavalta. Näkki ei halua tulla nähdyksi, mutta ihmiset todella tarvitsevat apua. Toisaalta lumipyry on niin tiheä, ettei siinä ole mahdollista nähdä metriä, kahta pidemmälle, mikä saattaa auttaa tilanteessa jonkin verran.

”Mutta Onerva, mitä jos me ei löydetä enää takaisin? Tai jos me vaikka jäädymme tänne keskelle järveä? Eikä kukaan koskaan löydä meitä!” ruskeahiuksinen, silmälasipäinen lapsi ulvahtaa itku kurkussaan.

Onerva ottaa muutaman askeleen ja käy silmälasipäisen lapsen viereen: ”Me ollaan partiolaisia ja osataan liikkua luonnossa, me ollaan myös pukeuduttu lämpimästi, meillä on ruokaa, juomaa ja toisemme. Ollaan vähän eksytty, mutta niin voi käydä huonolla tuurilla kenelle vaan. Meidän täytyy vaan ottaa rauhassa ja miettiä yhdessä mitä tehdään seuraavaksi. Kyllä me tämä jotenkin ratkaistaan Alvi!”

Myös muut kerääntyvät Alvin ympärille, joka näyttää silminnähden helpottuneelta. Onerva saa lisää pontta yhteishengestä ja jatkaa: ”Meitä ei turhaan kutsuta Keisaripingviineiksi! Me selviämme kyllä yhdestä myrskystä. Mutta ensiksi voitaisiin syödä vähän eväitä ja juoda kuumaa juomaa. Karo ja Alvi, teillä taisi olla eväsleivät, jos kaivatte ne. Venni ja Sasa, teillä taas termospullot? Yritän itse sillä aikaa katsoa, jos puhelimen karttasovellus vihdoin toimisi. Kai se tämä myrsky on saanut puhelinverkot temppuilemaan.”

Näkki seuraa hiljaa vierestä kummallista lapsilaumaa. Ovatpa he rohkeita! Aikuisetkin saattaisivat hätääntyä samanlaisessa tilanteessa, mutta nämä toimivat rohkeasti toisiaan tukien. Samalla Näkki miettii kaikin voimin, kuinka pystyisi ohjaamaan lapset kohti rantaa. Miten saada heidät seuraamaan itseään, niin ettei hänen kuitenkaan tarvitsisi näyttäytyä lapsille. Hehän saattaisivat säikähtää häntä ja rynnätä paniikissa erilleen toisistaan! Se olisi viimeinen asia, mitä juuri nyt tähän tilanteeseen kaivattaisiin. Sitten Näkillä välähtää! Hänellähän on repussaan mukana otsalamppu. Voisiko hän sillä houkutella ihmiset kohti rantaa? Jos hän välkyttäisi valoa hieman kauempana, he saattaisivat huomata välkkeen ja lähteä sitä kohti. Jospa he luulisivat valon tulevan rannalta ja seuraisivat. Näkin olisi vain pidettävä tarpeeksi suuri väli ihmisiin, jotta he eivät näkisi häntä, mutta samalla oltava tarpeeksi lähellä, jotta he näkevät valon.

Näkki laskee ruskean, kuluneen reppunsa selästään, avaa sen yhdellä reippaalla liikkeellä ja kaivaa pohjia myöten. Otsalamppu osuu käteen ja Näkin onnekseen hän on myös muistanut ladata sen. Näkki tuntee järven ja sen ympäristön kuin omat taskunsa, joten hänelle suunnistaminen kovassa myräkässä ei tuota ongelmia. Hieman hidasta kulkeminen kuitenkin tulisi olemaan, sillä lunta on kerääntynyt korkea kerros jään päälle, eikä siinä ole hankikantoa.

Hän peruuttaa lapsista hieman kauemmas, sytyttää lamppunsa ja tähtää heitä kohden. Lapset seisovat selkä Näkkiin päin, eivätkä huomaa valoa, vaikka Näkki kuinka yrittää väläytellä ja heilutella lamppua. Olisi keksittävä jotain. Alkanut hämärä syvenee tähän vuodenaikaan yllättävän nopeasti, mikä ei ainakaan helpota liikkumista takaisin. Lämpötilakin saattaisi laskea useilla asteilla, mutta onneksi liikkuessa lämpö pysyisi yllä. Näkin olisi tehtävä nopeita päätöksiä.

”Hei, kuunnelkaa! Mikä toi ääni on?” Sasa huudahtaa. Kaikki hiljenevät ja pysähtyvät kuuntelemaan tuulen vihmonnan keskellä kuuluvaa ujellusta.

”Pu pu pu pu-pu-pu-pupu” Näkki jatkaa matkien helmipöllöä, samalla välkyttäen otsalamppuaan.

Lapset kääntyvät ääntä kohti.

”Tuolla näkyy joku valo! Mistä se oikein tulee?” Karo huomaa ensimmäisenä ja jatkaa: ”Meidän varmaan kannattaa seurata sitä, ehkä se tulee rannasta!”

”Olen samaa mieltä, se kuulostaa parhaimmalta vaihtoehdolta. Jos se ei tule rannasta, niin ehkä siellä on joku ihminen valon kanssa, joka osaisi auttaa meidät rantaan”, Venni vastaa nyökytellen.

Kaikkien mielestä se kuulostaa tällä hetkellä parhaimmalta suunnitelmalta. Lapset pakkaavat loput eväänsä ja lähtevät kulkemaan jonossa valoa kohden. He pysyttelevät toisiaan lähellä, jotta eivät kadottaisi ketään. Kylmä vihma saa posket nipistelemään ja hanki upottaa jokaisella askeleella syvälle lumeen tehden kulkemisesta raskasta. Näkki on kiinnittänyt lampun takaraivoonsa, jotta pystyy kulkemaan mahdollisimman sujuvasti eteenpäin. Hän kurkistelee olkansa ylitse joka neljännellä askeleella, ettei välimatka kasvaisi liian suureksi tai pieneksi.

Matkaa on kuljettu toista kilometriä, kun ranta alkaa vihdoin hahmottumaan horisontissa. Riemu on suunnaton, kun väsynyt ryhmä havaitsee kaupungista heijastuvat valot. Myös Näkki huoahtaa helpotuksesta. Kaikki oli sujunut tähän asti juuri kuten piti. Jokainen lapsi oli yhä mukana, kukaan ei loukkaantunut tai eksynyt joukosta. Näkki päättää kuitenkin jatkaa valon kanssa kulkemista vielä lyhyen matkaa, jotta lapset satavarmasti pääsisivät turvallisesti perille. Mutta se on virhe.

Ensimmäisenä kulkeva Venni huomaa Näkin kaupungista heijastuvissa valoissa kimaltavat hiukset ja pysähtyy huudahtaen: ”Mitä ihmettä, katsokaa! Joku kimmeltävä hahmo kulkee valon kanssa meidän edellä!”

”En mä kyllä mitään näe”, Alvi vastaa pudistellen päätään.

”En mäkään kyllä, ehkä sä näet harhoja. Mä ainakin olen tosi väsynyt, silloin saattaa nähdä omiaan”, Sasa virkkoo.

Näkki henkäisee helpottuneena. Hän siis ehti sammuttaa valon ja sukeltaa lumen sekaan juuri oikealla hetkellä.

Venni yrittää tarkentaa katsettaan etsien valoa, ja sitä kantanutta olentoa. Hahmo ja valo näyttävät kadonneen.

”Ihan varmasti näin jotain”, Venni yrittää epätoivoissaan.

”Näit tai et, tärkeintä on, että ollaan ihan kohta rannassa. Keisaripingv

iinit selvisivät tästäkin, hyvä me!” Onerva karjuu riemuissaan.

Muutkin yhtyvät riemunhuutoon juosten samalla rantaan päin. Näkki seuraa lasten kulkua maasta käsin ja nousee vasta heidän ollessaan rannalla. ”Se piti läheltä, huhhei”, Näkki kuiskaa ääneen ja kääntyy kohti kotikoloa. Mutta hän ei enää muista varoa. Ja juuri silloin Venni katsoo olkansa yli jäälle ja huomaa saman kaupungin valoissa kimaltelevan turkoosin hahmon.

Seuraava osa ilmestyy Loppusammutuksessa 21.5.2026.

Apukysymyksiä keskusteluun tarinasta lasten ja nuorten kanssa:

- - Miten Näkki auttoi partiolaisia?
  - Pelkäsikö Näkki jotain? Mitä?
  - Mitä lapset tekivät eksyessään myrskyyn? Mitä sinä tekisit?

Piirustukset: Supenpenturyhmä Kolibrit

Näkit lähtee Jamboreelle

Pian nähdään Näkkejä Puolassa! Jamboree on suuri kansainvälinen partioleiri, joka järjestetään viiden vuoden välein. Vuonna 2027 suuntana on Puola, ja mukaan on ilmoittautunut Näsijärven kipinöiden partiolaisia Kettujen, Kilpikonnien, Kuuttien ja Karhujen ryhmistä.

Tunnelmia Japanin jamboreelta vuodelta 2015. Kuva: Ville Tarhala

Puolan Jamboree on kokonaisuus, johon kuuluu leiri sekä oheistapaamiset. Leiri kestää kahdeksan päivää. Matkustaminen Puolaan ja takaisin kestää toiset kahdeksan päivää: menomatka viisi päivää ja paluumatka kolme. Matkustaminen tapahtuu maitse, ja matkan varrella tutustutaan moneen paikkaan. Jamboreeseen kuuluu leirin lisäksi kolme ennakkotapaamista ennen leiriä ja yksi tapaaminen leirin jälkeen. Ennakkotapaamisissa tutustutaan omaan leirilippukuntaan.

Näsijärven kipinöiden toiveita tulevasta Jamboreesta:

– Toivon, että löydän siellä uusia ystäviä
– Toivon, että pääsen vaihtamaan partiomerkkejä eli swappaamaan
– Toivon hauskaa leiriä ja kivoja tapahtumia
– Toivon hyvin nukuttuja öitä
– Toivon, että siellä on hyvä ohjelma ja sää
– Toivon, että päästään uimaan
– Toivon, että pysytään reissussa terveenä
– Toivon, että pääsen tutustumaan Puolan kulttuuriin
– Toivon, että pääsen syömään suolakurkkuja ja uusia ruokia

Varainhankinta

Koska Jamboreelle lähtö on suuri ponnistus, järjestämme reissun mahdollistamiseksi varainhankintaa. Varainhankinta käynnistyi partiolaisten joulukampanjatuotteiden myynnillä Kalevan prismalla marraskuussa.

Puolan 2027 Jamboreesta lisätietoa netissä:

Suomen jamboreejoukkueen sivut

Puolan jamboreetapahtuman sivut

Juhlavuoden tarina 1/10

Näsijärven Kipinät täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Juhlavuoden aikana julkaistaan 10-osainen jatkotarina.

Osa 1.

Valkeana hohtava Näsijärvi on paksun jään peitossa. Edellisen illan lumimyräkkä on jättänyt jälkeensä valtavat lumesta muodostuneet aallot, eikä syvässä hangessa näy kuin yhdet jalanjäljet. Pienet, tasaiset askeleet johtavat kiviseltä rantapenkereeltä miltei silmänkantamattomiin, kohti jäätyneen järven selkää. Tuuli ja kipakka lumisade vihmovat pienen jäällä tallustavan hahmon poskia. Hän on jokapäiväisellä tarkistuskierroksellaan, kylmästä säästä huolimatta on pidettävä huolta, ettei kukaan tai mikään ole avun tarpeessa.

Lapsen piirtämä kuva Näkistä joka tarpoo jäällä — (nimetön)

Pienen tarpovan olennon päälle on kertynyt tuulen mukana usean sentin kerros lunta, eikä häntä ole helppo havaita pyryssä. Mutta näin hän itse toivookin, sillä hänen suurimpia pelkojaan on, että hän olemuksellaan säikäyttäisi jonkun raukan. Sillä niin on useampaan kertaan käynyt, ja jokainen kerta on tuntunut hänestä yhtä kamalalta. On vaikeaa olla olento, jonka avulla vanhemmat ovat satoja vuosia pelotelleet lapsiaan. Ennen aikaan oli tapana kertoa lapsille, että vesistöissä asusti pelottava olento: Näkki. Tarinoiden Näkki vei mukanaan veden alle, jos ei ollut varovainen. Tosiasiassa tarina oli keino pitää uimataidottomat lapset poissa rannoilta, jos mukana ei ollut aikuista. Eihän Näkki todellisuudessa pelottava ole, mutta muiden luomaa huonoa mainetta on vaikea saada harteiltaan. Eikä Näkki niin kovin edes yrittänyt. Ehkä hän alkoi hiljalleen myös itse uskoa muiden luomaan kuvaan hänestä, eikä ajan kuluessa enää muistanut millainen oikeasti on. Hän on sitä paitsi jo melkein tottunut yksinoloon, tai niin hän ainakin yrittää uskotella itselleen.

Todellisuudessa Näkki kaipasi vierelleen ystävää. Jokaisen päivän päätteeksi hänen palatessaan pieneen kotikoloonsa, Näkki tuumasi miten päivän askareet olisivat olleet paljon mukavampia yhdessä tehtyinä. Tapasihan hän toki rantoja samotessaan ja järvessä sukellellessaan muita elollisia: kaloja, lintuja ja jäniksiä, mutta jokaisella tuntui olevan oma tehtävänsä ja omat ystävänsä. Osa eläimistä myös säikähti Näkin olomuotoa, vaalean turkoosia pintaa ja auringossa kimaltelevia levänsävyisiä hiuksia. Niin Näkki alkoi tiedostamattaan kartella muiden seuraa ja tarkkaili elämää etäältä.

Tänään järven kiertäminen tuntuu Näkistä erityisen raskaalta. Lunta on tuprunnut edellisestä illasta saakka ja Näkki uppoaa syvälle hankeen jokaisella askeleella. Hän olisi mielellään jäänyt lämpöiseen kotikoloonsa, pistänyt tulen takkaan ja käynyt lukemaan kirjaa lämmön loimutessa kasvoillaan. Näkki ei kuitenkaan voinut antaa itsensä jäädä lekottelemaan, sillä joku saattaisi tarvita apua järvellä. Ensin olisi tehtävä työt, minkä jälkeen olisi loppupäivä aikaa pötkötellä nojatuolilla liekkien lämmössä. Siispä askel käy toisensa jälkeen autiolla jäällä, muut elävät ovat tainneet jäädä koteihinsa epävakaan sään vuoksi. Näkki tähystelee rantojen rajoja, nostaa katseensa puunlatvoihin ja laskee alas jään rajaan. Lumisateen vuoksi näkyvyys on erittäin heikko, joten jokainen pieni liikahdus näkökentässä saa katseen kääntymään suuntaansa.

Yhtäkkiä Näkki kuulee jotain ja yrittää tarkentaa katseensa äänen suuntaan, muttei näe äänen lähdettä. Hän pysähtyy paikoilleen, jotta pystyy keskittymään ainoastaan äänten aistimiseen. Nyt hän kuulee äänen selkeämmin, puhetta, usean ihmisen puhetta. Mitä he tekevät järvellä tällaisella säällä? Ja vielä näin pitkällä rannasta, Näsijärven selällä! Luulisi jokaisen ihmisen haluavan kääriytyä kotinsa lämpöön ja poistua sieltä vain pakon edessä. Näkki tuumii suunnitelmaansa hetken ja päättää seurata puhetta, kunnes näkee ihmiset ja kuulee keskustelun tarkemmin. Ihmisethän saattavat olla pulassa, eikä heillä ole Näkin kestävyyttä, paksua nahkaa ja vaihtolämpöisyyttä.

Näkki lähtee puhetta kohti, muttei vieläkään näe ihmisiä. Lumipyry tuntuu tiivistyvän ja näkyvyys vain heikkenee, mutta Näkin onneksi äänet kuuluvat joka askeleella lähempää. Miltei kilometrin rämmittyään, Näkki näkee vihdoin jotain. Punaisen tupsupipon, joka loistaa tuiskun läpi! Sitten toisen, kolmannen, neljännen ja jopa viidennen?

Kirjoittaja Oona Tervalahti

Seuraavassa osassa selviää, ketkä keskustelevat lumimyräkän keskellä ja miten he ovat sinne päätyneet. Tarinan toinen osa ilmestyy Jääretkipäivässä 8.2.2026.

Apukysymyksiä keskusteluun tarinasta lasten ja nuorten kanssa:

- - Miksi Näkki kulki järven jäällä?
  - Miksi jotkut pelkäävät Näkkiä?
  - Mitä luulet Näkin kuulleen ja nähneen kauempana järvellä?

Piirustukset: Supenpenturyhmä Kolibrit

EB on siististi cool

Tuo Pelle Miljoonan Express Busille tekemä mainosrallatus ei ollut käynyt mielessäni vuosiin, kunnes syksyllä 2020 päätimme yhdessä ystäväni kanssa hakeutua mukaan Suomen Partiolaisten järjestämälle Explorer Belt -reissulle, tuttavien kesken EB. Sen jälkeen biisistä onkin tullut päässä soivien kappaleiden vakiokamaa.

SP:n sivuilla reissua kuvataan näin: ”Explorer Belt on Suomen Partiolaisten järjestämä kansainvälinen partioseikkailu. EB:n aikana 18 – noin 26-vuotiaat osallistujat pyrkivät kävelemään 200 kilometriä kymmenessä päivässä, suorittavat tehtäviä sekä tutustuvat kohdemaan kulttuuriin.” Kuvaus kertoo yhtä aikaa kaiken ja ei yhtään mitään tuosta kuukauden mittaisesta seikkailusta. Ja tässä päästään ehkä koko reissun ytimeen: EB on yksi iso salaisuus!

Matkalle mukaan voi hakea joko yksin tai vaellusparin kanssa. Koska haimme mukaan tutun parin kanssa, tiesimme hakuvaiheessa jopa kaksi asiaa: parini ja kohdemaan. Ilomme oli käsin kosketeltavaa, kun saimme tietää, että meidät on valittu mukaan reissulle! Lopulta iloa varjosti eräs pandemia, joka valitettavasti siirsi reissuamme kaksi vuotta. Maailman pisimmältä tuntuneen odotuksen jälkeen kuitenkin alkuvuodesta 2023 alkoi toden teolla valmistautuminen reissuun. Valmistautuminen piti sisällään todella paljon kävelyä, tuikitärkeiden varusteiden hankintoja, suunnittelua ja tietenkin lisää kävelyä. Reissuorganisaation puolesta keväällä järjestettiin myös ennakkotapaaminen, jossa pääsimme tapaamaan staabin ja muut matkalle lähtijät! Viikonlopun mittainen ennakkotapaaminen oli ihana, ja kaikki olivat liikkeellä avoimin mielin uusiin ihmisiin tutustumassa.

Reissu itsessään ajoittui heinäkuulle ja ennen lähtöä oli havaittavissa loputonta täpinää ja jännitystä. Onko kaikki pakattu? Onkohan nämä sopivat kengät? Mitenköhän menomatka sujuu lähes tuntemattomien ihmisten kanssa?

Paljastamatta liikaa yksityskohtia todettakoon, että kaikki oli pakattu ja kengätkin olivat mitä mainioimmat. Kohdemaahamme Tsekkeihin päästyämme, oli reissun vaellusosio vuorossa heti ensimmäisenä. Edessä oli siis kymmenen päivää ja 200 kilometriä jalkapatikalla. Vaellusta edeltävänä iltana käytiin kaikki varusteet läpi moneen kertaan ja pakattiin rinkat paremmin kuin koskaan ennen (tai jälkeen). Se hetki, kun meidät parin kanssa pudotettiin vaelluksen lähtöpaikalle ja tajusimme olevamme todella kahdestaan, oli jotain, mitä ei voi sanoin kuvailla. Tunne oli todella ainutlaatuinen ja jännittävä. Jopa näin jälkikäteen tilanne tuntuu hermostuttavalta, mutta silloin into oli kuitenkin päällimmäisin tunne.

Jos jokin, niin Explorer Belt -vaellus se vasta ainutlaatuinen kokemus onkin. Vaellukselle lähdetään tuntemattomasta sijainnista ja päämääräkin selviää vasta vaelluksen alkaessa, joten reittisuunnitelmia ei voi tehdä etukäteen. Matkalle ei oteta mukaan puhelimia, luottokortteja, GPS-laitteita tai muitakaan nykyajan helpotuksia. Majapaikkojakaan ei ole etukäteen suunniteltu, joten joka päivä yli 20 kilometrin vaelluksen lisäksi pitää löytää itselleen yösija. Tämä tapahtuu paikallisiin tutustumalla ja apua pyytämällä. Siitä päästäänkin ehkä koko vaellusosuuden pihviin, nimittäin paikallisiin ja kulttuuriin tutustumiseen.

Vaellettiin usein peräkanaa, sillä jalkakäytäviä ei juuri ollut

Noiden kymmenen päivän aikana tapasimme aivan uskomattoman ihania ihmisiä, jotka antoivat meille aikaansa, päästivät meidät koteihinsa ja useimmiten tarjosivat ruokaakin. Meillä kävi siitä hyvä tuuri, että pääsimme myös suihkuun joka ainoa vaellusilta! Sillä oli todella iso vaikutus jaksamiseen, kun joka ilta pääsi kömpimään makuupussiin suihkunraikkaana. Parina yönä saimme myös yöpyä sisätiloissa ja vaikka telttailu onkin mukavaa, tekivät kunnon yöunet pehmeällä alustalla ihmeitä.

Sään puolesta telttailu todellakin maistui, sillä öisinkään lämpötilat eivät pudonneet lähellekkään palelurajaa. Helteisten kelien seuraksi osuimme myös pariin kovaan ukkosmyrskyyn, mutta eteläiseen tapaan ne menivät myös nopeasti ohi. Ja täytyy sanoa, ettei 15 kilometrin kohdalla helteessä pieni vesisade ja kastuminen haittaa lainkaan!

Banaanihattu oli oivallinen vaellusvaruste

Kun kymmenentenä vaelluspäivänä maali alkoi häämöttää, oli tunne sanoinkuvaamaton. Samalla olimme onnemme kukkuloilla, mutta toisaalta kärsimättömiä ja väsyneitä. Voitonriemun seassa oli myös pientä jännitystä, miten kaksin olon jälkeen isossa porukassa oleminen taas luonnistuisi. Huoleen ei ollut onneksi mitään syytä, sillä muiden vaeltajien näkeminen ei ollut mitään muuta kuin ihanaa ja innostavaa. Kovalla kiireellä alkoi vaellusmuistojen jakaminen kaikkien kesken lounaan ja jalkojen lepuuttelun lomassa. Vaikka vaellus onkin keskeinen osa EB:tä, alkoi tästä jälleennäkemisestä aivan yhtä ainutkertainen kokemus, joka kesti koko loppureissun ajan.

Porukka taas kasassa vaelluksen jälkeisessä majapaikassa

Seuraavat viikot kuluivatkin kiertoajelulla, eli koko reissuporukan voimin pitkin Tsekkejä matkatessa. Pääsimme tutustumaan monipuolisesti kaikkeen siihen, mitä Tsekeillä on tarjottavanaan. Vietimme aikaa Prahassa ja muissa hienoissa kaupungeissa, tutustuimme useampaan linnaan ja vierailimme luontonähtävyyksillä. Perinteisestä lomareissusta poiketen pääsimme myös tutustumaan paikallisten partiolaisten toimintaan. Kiertoajelulla pääsimme myös harjoittelemaan sudarina olemista, sillä päivän suunnitelmista ei koskaan tiedetty etukäteen juuri mitään. Koska useimmiten aikuisena partiossa on itse vastuussa ohjelmasta ja muista osallistujista, oli ihanaa vaihtelua ettei tarvinnut huolehtia muusta kuin oikeaan aikaan bussin kyytiin kapuamisesta. Iso osa reissun taikaa on se, että Kaikki Selviää Aikanaan – KSA!

Tunnelmassa ja yhteishengessä, jotka koko yhteisen seikkailun aikana kehittyivät, oli jotain hyvin lämmintä ja ainutlaatuista. Yhdessä jaoimme ilot, surut, väsymyksen ja innostuksen. Näistä ihmisistä, joiden kanssa tuo kuukausi yhdessä vietettiin, tuli ystäviä loppuelämäksi. Vaikka partiokavereiden kanssa usein käykin niin, ettei nähdä pitkiin aikoihin, on yhteys silti aina olemassa ja juttua voi jatkaa siitä, mihin viime kerralla jäätiin. Nyt meitä yhdistää myös EB:läisyys ja kaikki reissussa koetut salaiset kokemukset ja unohtumattomat seikkailut.

Kotiinpaluu kuukauden reissun jälkeen oli haikea, ja hiljaisuus omassa kodissa korviahuumaava. Muutama kyynelkin jäähyväisten lomassa vaihdettiin, mutta onneksi näin jälkiäteen jo tietää sen, että tää ystävyys ei raukene, vaan kestää ainiaan.

-Petra

P.S. Seuraavan reissun haku Itävaltaan 2025 aukeaa muuten jo muutaman kuukauden päästä, kannattaa laittaa @explorerbeltfinland seurantaan niin saat tietoa hausta kun se on ajankohtaista!

Ansiomerkit syksyllä ja talvella 23-24

Kuluneen syksyn ja alkutalven aikana on päästy taas jakamaan ansiomerkkejä ja kiittämään meidän vapaaehtoisia ansiokkaasta toiminnasta. Olemme jakaneet kauden aikana yhteensä 7 piirin tai Suomen Partiolaisten ansiomerkkiä:

Taavetti I. Suomen Partiolaisten Louhisuden solki
Sumu F., Sanna M. ja Kati P. Suomen Partiolaisten Collanin solki
Petra O. ja Ellinoora T. Hämeen Partiopiirin pronssinen ansiomitali
Henri T. Suomen Partiolaisten pronssinen ansiomitali

Jos et ole päässyt paikalle ansiomerkkien jakotilaisuuteen, tästä pääset lukemaan merkkien myöntöpuheet!

Louhisuden solki voidaan myöntää tunnustukseksi samoajaikäisenä ryhmänjohtajana toimineelle partiolaiselle, joka on viimeksi kuluneen toimintakauden aikana käyttänyt partiomenetelmää ansiokkaasti ryhmänsä johtamisessa ja osoittanut johtajuutta.

Taavetti, aloitit ryhmänjohtajana tammikuussa 2021 ja olet johtanut samaa ryhmää siitä asti, sitoutuen johtamaan ryhmän läpi tarpojaikäkauden. Ryhmänjohtajana kehittyminen on näkynyt toiminnan aikana, mutta jo alusta asti hoidit sovitut asiat kunnollisesti loppuun asti.

Vahvuuksiksi partiomenetelmästä sinulle nousi erityisesti luonnossa toimiminen ja tekemällä oppiminen. Retkeily, luonnontuntemus ja luonnosta nauttiminen ovat osa omaa elämääsi ja olet halunnut tuoda niitä myös ryhmällesi. Et pidä pelkästä papereiden pyörittämisestä, vaan haluat että oikeasti tehdään asioita – ja mieluiten ulkona. Tämä on näkynyt käytännössä ryhmän koloilloissa, joita pidetään ulkona, jos se vain on ollut mahdollista. Ryhmän retkeilyä on ollut onneksi tukemassa myös toinen ryhmänjohtaja, joten ryhmäsi retket suuntautuvat yleensä oikeasti metsään.

Sitoutumisesti partion arvoihin on myös vahvaa, erityisesti nousee ihanteista luontoarvot ja partiotunnus Ole valmis. Moni lippukunnassa muistaa, kuinka sinun ollessasi mukana kesäleirillä heittäydyit rooleihinsa täysin voimin kaikessa, mitä piti tehdä. Lähdit myös ryhmänjohtajapestiin ”Aina valmiina”, et ollut kauaa ehtinyt lippukunnassa olla, kun olit valmiina aloittamaan ryhmänjohtajana, kun tarve sellaiselle oli. Myös jos meillä lippukunnassa on talkoita tarjolla, olet ollut niissä mukana ja yrittänyt myös saada ryhmäsi mukaan.

Taavetti, olet esimerkillinen nuori johtaja, jonka toiminnan toteutuksessa näkyy partiomenetelmä. Näillä sanoin haluan luovuttaa Taavetti sinulle Suomen Partiolaisten Louhisuden soljen.

Collanin solki voidaan myöntää tunnustukseksi vaeltajalle tai aikuiselle, joka on viimeksi kuluneen toimintakauden aikana käyttänyt partiomenetelmää ansiokkaasti ryhmänsä johtamisessa ja kantanut vastuuta ryhmän toiminnasta.

Sumu, aloitit Kilpikonnien johtajana heidän kolmantena sudenpentuvuotenaan ja jatkoit johtajana myös Kilpikonnien siirryttyä seikkailijoihin. Välillä Kilppareiden ryhmänjohtajien tilanne on ollut haastavaa, kun johtajat ovat usein vaihtuneet. Kuitenkin sinun sitoutumisesi ryhmänjohtaja on tuonut ryhmän toimintaan kaivattua pysyvyyttä.

Hyödynnät ryhmäsi johtamisessa partiomenetelmää laadukkaasti, ryhmän toiminta on ollut nousujohteista sekä yleisesti, että yksilölliset tasot huomioiden. Toteutat toimintaa luonnossa ja toiminnassa päästään oikeasti tekemään asioita, eikä vain harjoittelemaan teoriassa. Päivän hyvän työn näkyminen toisten auttamisena on huomattu myös lippukunnan yhteisissä tapahtumissa: Kilppareissa toiminta ollaan sisäistetty niin hyvin, että Kilppareita on lippukunnan tapahtumissa tarjoamassa apua jo ennen kuin sitä ollaan osattu edes kysyä.

Sinut koetaan turvalliseksi aikuiseksi ja olet auttanut, jos mieltä on painanut joku, liittyi keskustelutarve sitten partioon tai johonkin partion ulkopuoliseen asiaan. Ryhmässä myös pidetään sinusta, koska olet mukava ja rento, mutta osaat tarpeen tullen olla myös jämäkkä ja järjestelmällinen. Olet ollut monessa lippukunnan tapahtumassa ryhmäsi kanssa mukana, jotta heillä olisi siellä tuttu ja turvallinen aikuinen lähellä.

Olet vastuullisesti luotsannut Kilpparit sudenpennuista seikkailijaohjelman saloihin. Toiminnassa kuvastuu tekemällä oppiminen, luonnossa liikkuminen maalla ja vesillä, sekä aikuisena tukena toimiminen. Näillä sanoin minun on ilo jakaa sinulle Sumu Collanin solki.

***

Perhepartio-ohjaajina Kati ja Sanna ovat yhdessä suunnitelleet ohjelmasta monipuolisen ja ohjelmaa on toteutettu yhdessä kaikkien osallistuvien perheiden kanssa. Runko on todettu hyväksi ja toimivaksi, joka houkuttelee osallistujia mukaan. Perhepartio toimii käytännössä koko Tampereen alueella tavaten kerran kuussa pääasiassa retkeillen. Retkipaikkoja pohditaan hyvin saavutettavuuden näkökulmasta, jotta paikalle pääsisi tarpeeksi hyvin myös pienten lasten kanssa ja ilman autoa. Ohjelmajohtajan näkökulmasta perhepartio-ohjaajina Sannaan ja Katiin on voinut luottaa, eikä toiminnan perään ole tarvinnut kysellä.

Sanna, lähdit perhepartio-ohjaajaksi melkein heti liityttyäsi lippukuntaan lapsesi kanssa. Kun kaveriksi ei meinattu saada ketään, päätit että hoidat pestin sitten vaikka yksin. Toiminta oli ollut hetken vähän jäissä korona takia, mutta sinun avullasi toiminta saatiin taas takaisin pystyyn. Johtajakavereita pestiin saatiin ymös myöhemmin, kun osallistuvien perhepartiolaisten määrä alkoi nousta ja innokkaita löytyi sieltä joukosta paremmin lisää. Olet kannustanut perhepartiolaisia osallistumaan myös lippukunnan yhteisiin tapahtumiin näyttämällä itse esimerkkiä – olette Sisun kanssa Kipinöiden tapahtumissa tuttu näky ja kaikkia ilahduttava parivaljakko!

Vahvuutesi partiomenetelmässä on tekemällä oppiminen, joka näkyy sinun toimiessa lasten kasvattajana. Näet lapset yksilöinä, joilla on oma tahto ja kyky ajatella, vaikka he ovatkin nuoria iältään. Toimit majakkana, ohjaten perhepartiolaisia turvallisuus ja oma ikätasonsa huomioiden. Annat lasten tehdä ja kokeilla ja näin mahdollistat kehittämisen. Et väheksy lasten unelmia, vaan olet miettimässä, kuinka niitä voitaisiin toteuttaa. Päivän hyvää työtä toteutat myös itse omalla esimerkilläsi: olet aina valmiina pyyteettömästi auttamaan ja lähdet mukaan iloisin mielin. Tämä tarttuu myös muihin.

Sitoutuminen partion arvoihin on sinulla Sanna syntynyt jo lapsena partiossa. Erityisen vahvana Sannan toiminnassa näkyy jo aiemmin mainittu kunnioitus ihmisiin iästä riippumatta ja tämän lisäksi luontoarvot. Luonnossa toimiminen ja ympäristönsuojelu liittyvät toiminnassasi kiinteästi yhteen. Metsässä liikuttaessa pidetään huolta omista jäljistä, eikä häiritä luontoa enempää kuin pakollista – olemmehan me siellä vain vierailijoita.

Perhepartion oravat. Piirros: Meeri Raasivirta

Kati, lähdit ”tyhjästä” luomaan perhepartiotoimintaa Kipinöihin ilman aiempaa kokemusta ja olet siinä pestissä kasvanut sekä kouluttautunut sopivin askelin niin perhepartio-ohjaajan, kuin partiolaisena. Perhepartion toiminnassa tämä on näkynyt myös toiminnan laadun paranemisena ja osallistujamäärän kasvuna. Olet itsekin sitoutunut ja toteutat partion arvoja niin partiotoiminnassa, kuin omassa elämässäkin. Symboliikka on ollut alusta asti kiinteä osa toimintaasi lippukunnossa, esimerkiksi osallistuit alle vuoden ikäisen lapsesi kanssa ensimmäisiin huivitalkoisiin! Alusta asti oli myös selvää, että perhepartiolaisillakin tulee olla omat huivit, joita sitten olet heille ollut tekemässä.

Olet pitänyt huolen, että Pikku Kipinöiden tapaamiset ovat enemmän metsässä kuin sisätiloissa kololla. Olet myös tuttu näky lippukunnan yhteisissä tapahtumissa ja muistat tuoda näkyville, että myös perhepartiolaiset ovat iso ja tärkeä osa lippukunnan toimintaa. Jos ryhmistä puhuttaessa meinataan unohtaa perhepartiolaiset, muistat aina mainita että myös Pikku Kipinät ovat täällä ja heidän saavutuksille tuuletetaan innokkaasti. Toimit tärkeänä aikuisena tukena perhepartion lapsille ja aikuisille: tunnet mukana toimivat ja muistat heidät vielä perhepartiosta sudenpentuihin siirtymisenkin jälkeen.

Sanna, nostit vastuuntuntoisesti lippukunnan perhepartion uuteen nousuun ja huomioit partiomenetelmän hyvin toiminnassasi. Kati, olet kantanut vastuuta perhepartiotoiminnasta ja toimit tärkeänä aikuisena perhepartiolaisille. Näin ollen minulla on ilo jakaa teille Kati ja Sanna lippukunnan ensimmäiset Collanin soljet perhepartio-ohjaajana toimimisesta.

Ellinoora ja Petra ansiomerkkien kanssa — Petra ja Ellis Kipinöidään yhdessä saunaillassa Kuva: Nuutti N.

Hämeen Partiopiirin pronssinen ansiomitali voidaan myöntää partiolaiselle, joka on toiminut säännöllisesti vähintään kolmen vuoden ajan tehtävissä lippukuntatoiminnassa tai aktiivisesti piiri- tai valtakunnallisessa toiminnassa. Merkin saajan on oltava ehdotusvuonna vähintään 21-vuotias.

Ellinoora, aloitit Kipinöissä käymällä ensin partiojohtajaperuskurssin ja tekemällä siihen liittyen johtamistehtäväsi. Ensimmäisenä pestinään otit joulukampanjapäällikön pestin kehittäen pestiä ja koko joulukampanjaa suuresti. Tämän jälkeen varovasti syksyllä 2020 kysyit, voisiko sinusta tulla seuraava lippukunnanjohtaja.

Ellis valittiin lippukunnanjohtajaksi yksimielisesti syyskokouksessa joulukuun 13. päivä 2020 ja toimit lippukunnanjohtajana kaksi seuraavaa vuotta. Lippukunnanjohtajuusvuotesi osuivat koronavuosiin ja lippukunnassa oli erityisiä haasteita toiminnan jatkuvuudessa ja yhteenkuuluvuudessa. Tapahtumien peruminen tai etänä järjestäminen vaativat joustavaa suunnittelua ja mahdollisuutta suunnitelmien muuttamiseen lyhyelläkin hetkellä. Tähän osoitit pystyväsi useammankin tapahtuman kohdalla.

Etäkokouksissa saatiin onneksi myös nauttia Ellis sinun hyvistä/huonoista jutuista ja hallitusten kokouksiin lanseerasit uudeksi osaksi loppukevennyksen. Sinnikkäästi olet jaksanut kannustaa muita sekä myös itseäsi. Lippukunnanjohtajana nautit eniten vastuualueista liittyen vapaaehtoisten hyvinvointiin, jonka vuoksi halusitkin jatkaa hallituksessa pestijohtajana ja ole tässä pestissä toiminut vuonna 2023.

Olet vastuuntuntoinen ja aktiivinen partiolainen ja partiojohtaja. Kun innostut jostain ja panostat siihen, on into tarttuvaa ja se myös jää muiden mieleen. Muun muassa näillä perustein on sinulle Ellinoora ”Ellis” myönnetty Hämeen Partiopiirin pronssinen ansiomitali.

***

Petra, aloitit Kipinöissä luotsina ja olet siitä edennyt nousujohteisesti lippukunnan johtotehtäviin. Kun pestisi luotsina aloi, ei meidän lippukunnassa ollut tarpojille tai samoajille lainkaan toimintaa (koska sen ikäisiä ei ollut). Johtajaparisi kanssa olit ratkaisevassa roolissa käynnistämässä näiden ikäkausien toiminnan.

Ryhmänjohtamisen lisäksi sinulla on vahva osaaminen yhdistyksen toiminnasta muista tehtävistä ja olet tätä arvokasta osaamista tuonut lippukuntamme hallituksen työskentelyyn vuonna 2023. Hallituksessa voidaan aina luottaa sinun asiantuntemukseesi esimerkiksi yhdistyslain koukeroita mietittäessä. Olet kiinnostunut lippukunnan toiminnan kehittämisestä ja toimitkin lippukunnan ensimmäisenä kumppanuusvastaavana.

Erityisesti sinulla on vahva halu huolehtia omasta ja muiden mielen hyvinvoinnista ja kiinnitätkin huomiota ihmisten jaksamiseen ja tekemisen mielekkyyteen. Muistat aina kiittää ja kannustaa ympärillä olevia ihmisiä. Tämä on näkynyt myös käytännössä pesteissäsi uusien aikuisten tuutorina ja ansiomerkkitoimikunnan jäsenenä.

Osaat verrata mennyttä ja tätä hetkeä tulevaisuuteen. Uskallat nostaa rakentavasti esiin niin pienet kuin suuretkin epäkohdat. Olet myös tällaisissa tilanteissa aina valmis auttamaan näiden ongelmien ratkaisussa. Ja vaikka tällaisissa keskusteluissa saattaakin syntyä erimielisyyksiä, osaat erottaa asiat ja ihmiset toisistaan.

Petra, sinuun voidaan aina luottaa ja lähditkin esimerkiksi todella pienellä varoitusajalla Kajolle leirilippukunnanjohtajaksi. Et tarvinnut oikein edes miettimisaikaa, vaan tartuit tuumasta toimeen ja hoidit homman kunnialla loppuun asti. Uskallat haastaa itseäsi ja olet aina valmis ottamaan vastuuta ja hyppäämään tuntemattomaankin, mistä esimerkkiä näytti viime kesänä viettämäsi aika Explorer Beltillä.Näillä sanoin minun on ilo jakaa sinulle Petra Hämeen Partiopiirin pronssinen ansiomitali.

Suomen Partiolaisten pronssinen ansiomitali voidaan myöntää partiolaiselle tunnustuksena vuosia kestäneestä säännöllisestä ja tuloksellisesta toiminnasta lippukunnassa, partiopiirissä tai järjestössä. Partiojohtajatasoisia, eli täysi-ikäisenä tehtyjä pestejä ja tehtäviä saajalla tulee olla vähintään kuuden vuoden edestä.

Henu ja Helmi poseeraamassa maalauksen kanssa — Henu ja Helmi Kipinöidään yhdessä Paint & Party:ssa. Kuva: Nuutti N.

Henu, pestilistasi on pitkää luettavaa ja pestejä löytyy kaikilta yllämainituilta tasoilta: kahdesta lippukunnasta, kahdesta piiristä, keskusjärjestöstä ja näiden lisäksi myös useampia projektipestejä eri tasoilla. Pestilistasi voisi luulla olevan vain pestejä sieltä sun täältä, mutta sinulla on ollut tavoitteena lähetä lippukunnanjohtajaksi. Pestipolku on kasvanut nousujohteisesti itse laatimasi 5-vuoden pestisuunnitelman mukaisesti. Pestisuunnitelman mukaan olet toiminut ruohonjuuritasolla ryhmänjohtajana, lippukunnan hallituksessa ja lippukunnanjohtajan apulaisena, ennen toimimistasi Näsijärven Kipinöiden lippukunnanjohtajana.

Piireissä, tapahtumissa ja SP:ssä olet toiminut erityisesti viestinnän pesteissä ja valokuvaajana. Tätä osaamista olet tuonut sieltä myös lippukuntaan, vaikka lippukuntatasolla viestinnän pestit eivät olekaan niin kiinnostaneet. Lippukunnassa olet toiminut akelana ja nyt sampona Kuuteille, hallituksessa tapahtumavastaavana, vesitoimintavastaavana, lippukunnanjohtajan apulaisena ja lippukunnanjohtajana vuonna 2023. Olet kova osaaja liikkuessasi niin vesillä kuin metsässäkin ja näitä purjehdus- ja retkeilytaitoja olet myös halunnut jakaa ja opettaa niin lapsille kuin toisille aikuisillekin.

Partiossa sinulle on tärkeintä toiminnan mahdollistaminen muille. Monien pestien tekemisen kautta olet löytänyt oman juttusi. Enää sinulle ei ole tärkeintä jatkuva nousujohteisuus, vaan tahdot toimia myös tekijän roolissa. Näin pystyt hyödyntämään taitojasi monella saralla ja keskittymään toteuttamaan toimintaa omien vahvuuksiesi ja taitojesi kautta.

Runsas, monipuolinen ja aktiivinen toimintasi johtivat siihen, että sinulle Henri ”Henu” on myönnetty Suomen Partiolaisten pronssinen ansiomitali.

A-I-V, rehu, rehu, rehu
Turhaan emme kehu, kehu, kehu!

Karhut!!!

Seikkailijajoukkue Karhut tekivät tänään koloillassa aktiviitetin liittyen someen ja verkon vaaroihin. Osa ryhmästä videokuvasi lippukunnan someen mainosvideon ja osa kirjoitti blogipostauksen:

Hei olemme Karhut(ryhmän nimi)!!!! Olemme 11-13 vuotiaita. Karhut-ryhmä on perustettu 2019, sitä ennen ryhmän nimi oli Karhunpennut. Ryhmämme on aika energinen, ja hauska. Me olemme olleet monilla erilaisilla yleensä yön yli leireillä. Lempi leikkimme on ”banana eat” (AKA lisääntyvä piilo hippa) 🍌. Olemme kaikki seikkailioita ja olemme ensi vuonna tarpojia.

Vuoden 2024 hallitus esittäytyy:

Petra Oksa, Lippukunnanjohtaja

Moikka!

Olen Petra ja toimin tänä vuonna Kipinöiden lippukunnanjohtajana. Olen liittynyt Kipinöihin 2019 ja silloin aloitin myös tarpojaluotsina. Sen jälkeen olen kokeillut kaikenmoisia pestejä uusien aikuisten tuutorista aina lippukunnanjohtajan apulaiseen. Partiossa parasta on projektit, joita tehdään hyvällä porukalla ja isolla palolla.

Partiopolkuni aloitin 7-vuotiaana Maskun Hemmingin Tyttärissä, jossa jatkoin harrastusta siihen asti kunnes muutin opintojen perään Tampereelle. Muutamaa vuotta myöhemmin minut saatiinkin jo houkuteltua mukaan kipinöiden toimintaan. Partion ulkopuolella tykkään erityisen paljon lukemisesta, kahdesta kissastani ja kaikenlaisesta seikkailemisesta.

Tänä vuonna odotan erityisen paljon meidän hienojen toimintasuunnitelmaprojektien toteuttamista, sillä niissä on todella hyviä ideoita lippukunnan kehittämiseksi. Lisäksi odotan jo innolla kesän isoa leiriä, Nuottaa. Mulle saa aina laittaa viestiä tai nykäistä hihasta jos on mitään kysyttävää tai haluat muuten vain tulla jutustelemaan!

Kuva: Anni P.

Oona Tervalahti, Ohjelmajohtaja

Heippa, mä oon Oona!

Oon nyt toista vuotta Kipinöiden ohjelmajohtajana. Oon myös meidän ekan vuoden sudariryhmän Kolibrien toinen akela. Partio ja Kipinät on mulle tosi tärkeitä, meillä on laadukasta ja mielekästä ohjelmaa, ja ihan huippuja tyyppejä tekemässä sitä! Oon löytänyt lippukunnasta paljon tärkeitä ihmisiä, enkä voi kuin ihailla muiden Kipinöiden tekemistä ja menoa partiossa ja sen ulkopuolella.

Itse partion ulkopuolella opiskelen historiaa. Nautin läheisten ja koirani Finkan seurasta, saunomisesta ja uimisesta, taiteesta ja kulttuurista, mökkeilystä, lautapeleistä (erityisesti sana, kuten Scrabble ja Banaanipeli) sekä leipomisesta ja ruuanlaitosta. Ps. mua saa pyytää leipomaan Kipinöiden tapahtumiin!

Moikataan kun nähdään! <3

Kuva: Veera H.

Elise Aaltonen, Apulaislippukunnanjohtaja

Moikka!

Oon Elise ja toimin tänä vuonna Kipinöiden hallituksen apulaislippukunnanjohtajana. Ootan innolla päästä kehittämään lippukunnan toimintaa, tällä kertaa johtokolmikosta (nelikosta, kunhan pestijohjtaja löytyy) käsin. Olin viime vuonna ekaa kertaa Kipinöiden hallituksessa, silloin vesitoimintavastaavan pestissä. Muutoin partiossa toimin akelana Koalille.

Kuva: Atte R.

Mimmi Matalamäki, Sihteeri

Moikka!

Oon Mimmi ja toiminut sihteerinä kipinöiden hallituksessa reilun vuoden ajan. Partiossa olen aikaisemmin vuosia sitten toiminut seikkailijaryhmän johtajana. Partion olen aloittanut vasta aikuisiällä yhden kaverini innoittamana. Lippukunnan hallituksen toiminnassa olen ollut ensimmäistä kertaa mukana ja on ollut kiva nähdä mitä kaikkea hallituksessa käytännössä tehdään.

Partion ulkopuolella tykkään käydä kylpylöissä ja ulkoilen aika paljon. Myöskin viime aikoina on tullut pelailtua jonkin verran, niin tietokoneella kuin lautapelejäkin.

Kuva: Tomi S.

Lasse Kokkala, Taloudenhoitaja

Moi!

Mä oon Lasse ja jatkan nyt taloudenhoitajana toista vuotta. Mun arkipäivät kuluu partion ohessa tietojohtamisen ja datan hyödyntämisen kysymysten parissa. Muulloin tykkään keskittyä sarjamaratooneihin sekä erittäin pitkiin ja hitaisiin viikonloppuaamuihin. Onhan meillä myös pikkuinen koira jonka kanssa saatetaan pyörähtää lenkillä kauniina päivänä.

Kuva: Niina A.

Kaisa Miettinen, Viestintävastaava

Moi!

Oon Kaisa ja oon nyt kolmatta vuotta Kipinöiden viestintävastaavana. Ennen viestintähommia toimin akelana Kipinöissä. Kotilippukunta minulta löytyy Joensuusta ja Kipinöihin liityin vuonna 2017. Tänä vuonna minulle tulee partiotaivalta täyteen 20 vuotta! Parasta partiossa on ehdottomasti ystävät ja leirit.

Partion ulkopuolella työpäivät kuluu prosessisuunnittelun merkeissä. Näin talvella ehdoton vapaa-ajan harrastus on neulominen sarjoja katsellen. Ulkoilen myös koiran kanssa, urheilen ja kuuntelen äänikirjoja. Tältä partiovuodelta odotan mielenkiintoisia projekteja, kesäleiri Nuottaa ja mukavia hetkiä Kipinöiden kanssa.

Kuva: Jouko K.

Julius Sipola, hallituksen jäsen

Moi!

Oon Julius ja tänä vuonna ensi kertaa hallitustoiminnassa mukana. Partiota on takana jo reilu 9 vuotta, joista n. 3 Kipinöissä. Kun mahdollisuus liittyä hallitukseen aukesi, ajattelin, että se olisi hyvä tilaisuus nähdä partiota uudesta näkökulmasta. Partion lisäksi pidän mm. laskettelusta sekä luonnossa liikkumisesta, mutta kaikkea hauskaa vapaa-ajan harrastamista rajoittaa syksyllä 2023 alkaneet lukio-opinnot.

Kuva: Mikko K.

Miika Hännikkälä, Hallituksen jäsen

Moro!

Oon Miika ja oon uutena hallituksessa tänä vuonna. Oon aikasemmin toiminu Kapybarojen ryhmänohjaajana 2 vuotta. Liityin Kipinöihin pari vuotta sitten kun muutin Tampereelle.

Alotin partion 7-vuotiaana Hyvinkään Nummenpojissa ja käyn vanhan ryhmäni kanssa edelleen retkillä ja leireillä. Oon lukiossa ja harrastan partion lisäksi purjehdusta, salilla käyntiä ja laskettelua.

Kuva: Simo H.

Temmellystä Teiskossa – Johtajahuoltoviikonloppu 2023

Näin ennen joulua on hyvä vielä palata kesäisiin tunnelmiin, kun vietimme johtajahuoltoviikonloppua 11.-13.8.2023 Teiskossa Kuuslahden leirikeskuksessa.

Viikonloppu alkoi perjantaina Museokeskus Vapriikissa. Meitä kiinnosti erityisen paljon pelimuseon näyttelyt.

Partiolaiset vierailulla Vapriikin pelimuseossa pelaamassa

Leirikeskus tarjosi meille hyvät puitteet rentoutumiseen. Myös sää suosi meitä.

Kaksi partiolaista keinussa

Lauantain odotetuin ohjelmanumero oli trangiakakkujen tekeminen vartioittain. Kakkujen ainekset valittiin huutokaupassa.

Trangiakakun poistaminen trangiasta

Alla kuva kaikista upeista tuotoksista (Kuvan voi klikata isommaksi).

Trangialla tehty kakku, koristeina sinisiä mustekaloja

Trangialla tehty kakku, koristeena persikoita

Trangialla tehty kakku. Koristeltu marjoilla ja lehdillä ja pipareilla.

Illalla pääsimme nauttimaan nuotiosta kodassa ja tietysti nuotioletuista (vai lätyistä?)

Hämärä kuva kodasta, jossa ihmisiä on nuotion ympärilä.

Viikonloppuun sisältyi myös leikkejä ja pelejä.

Partiolainen heittää mölkkyä

Rohkeimmat kävivät myös uimassa – useampaankin kertaan!

Partiolaiset uimassa

Kiitos kaikille mukana olleille ja toivottavasti nähdään juuri sinun kanssasi ensi vuonna!

Kuvat: Oona T., Helmi V. ja Joonas K.

Helteinen jamboree Etelä-Koreassa

Leiriläisten osalta jamboreekokonaisuus alkoi kolmella ennakkotapaamisella, jotka pidettiin leiriä edeltävän vuoden aikana. Ennakkotapaamisissa tutustuttiin maan kulttuuriin sekä toisiin leirilippukuntalaisiin. Leirilippukunnat oli jaettu matkaryhmiin, joilla matkustettaisiin Koreaan eri lentoyhtiöillä ja eri päivinä. Lentokentällä kaikki olivat innokkaita lähtemään, pohtien mitä leiri tuo tullessaan. Tervetuloa mukaan reissuun!

Oheismatka

Koreassa matka alkoi n. viiden päivän Suomen joukkueen järjestämällä erillisellä kulttuurimatkalla ympäri Etelä-Koreaa. Ensimmäiset kaksi päivää tutustuimme pääkaupunki Seouliin, jossa mm. seikkailtiin maailman neljänneksi suurimmassa metrojärjestelmässä sekä tutustuttiin paikalliseen kulttuuriin vierailemalla ja syömällä. Ensimmäiset päivät olivat raskaita, sillä kukaan ei ollut Korean lämpötiloihin vielä tottunut. Lämpötila nousi lähes päivittäin yli +35c!

Seoulin jälkeen suuntasimme kohti Pohjois-Koreaa, mutta sinne asti ei koskaan päästy, onneksi. Kävimme DMZ:llä, “demilitarized zonella”, jolta melkein näki Pohjois-Koreaan. Rajalta pystyi ostamaan jopa Pohjois-Korean valuuttaa ja muita muistoesineitä. Alueelta löytyi myös kivikokoelma, johon oli kerätty kiviä sodista eri puolilta maapalloa. Yksi kivi oli tuotu talvisodasta Tampereelta!

Seuraavaksi meitä odotti pitkä bussimatka maan kaakkoisosaan viilennetyssä bussissa. Yöpaikkana odotti klassinen korealainen lattiamajoitus hostellissa. Hyvin nukutun yön jälkeen kävimme vielä buddhalaisessa temppelissä, josta katseemme kääntyi kohti Busania ja korealaista kylpylää. Korealaisessa kylpylässä oli erilämpöisiä saunoja ja vesialtaita, jotka olivat kuin paljuja. Meidän suomalaisten käsitys saunasta on selvästi vähän lämpimämpi kuin korealaisten, sillä kuuminkaan sauna ei tuntunut kuumalta.

Osa Bulkuksin temppelistä. Kuva: Julius Sipola

Viimeisen yön ja päivän vietimme Busanin kaupungissa, jossa kävimme mm. 13 kerroksisessa ostoskeskuksessa ja Gamcheonin kulttuurikylässä. Kylä oli tiiviiseen rakennettu alue täynnä pieniä värikkäitä rakennuksia jyrkässä mäessä. Kadut olivat ahtaita, eikä suurimmalla osalla mahtunut edes ohittamaan toista ihmistä. Viimeisen viileän yön jälkeen nousimme bussiin, jonka päätepiste oli leirialue SaeManGeumissa ja varsinainen jamboree voisi alkaa.

Gamcheonin kulttuurikylä. Kuva: Julius Sipola

Jatka artikkeliin Helteinen jamboree Etelä-Koreassa

Ansiomerkit kaudella 2022-2023

Ansiomerkit ovat julkinen, näkyvä kiitos pitkäjänteisestä ja säännöllisestä toiminnasta, josta on jäänyt jälki omaan toimintaympäristöön. Se on tapa juhlia yksilön ja yleisesti vapaaehtoisuuden merkitystä yhteisölle. Ansioituneiden esiin nostaminen kertoo muille, millaisia asioita yhteisössä arvostetaan.

Kuluneen kauden aikana olemme jakaneet yhteensä 6 ansiomerkkiä:

Emilia ”Emppu” Pöyry, Kaisa Miettinen, Laura Hyönä sekä Oona Tervalahti Suomen Partiolaisten Collanin solki
Nuutti Nissinen Hämeen Partiopiirin pronssinen ansiomitalli
Ella Niiranen Suomen Partiolaisten Mannerheimin 1 luokan solki

Lue alta lisää vapaaehtoisistamme:

Laura ja Kaisa sudenpentulauman kanssa nuotiolla sekä Emilia sudenpentulauman purjehduksella

Laura Höynä, Kaisa Miettinen ja Emilia ”Emppu” Pöyry johtivat yhdessä kolme vuotta sudenpentulaumaa. Emilia, Laura ja Kaisa ovat tiivis akelakolmikko. Ilman, että puhuu yhdestä täytyy puhua ensin kaikista. He ovat johtaneet yhdessä Karhunpentulaumaa vuodesta 2019 lähtien. Karhunpennut ovat vilkas ja innokas sudenpentulauma, jonka koloilloissa raikaa nauru ja kovaääninen rupattelu, joka välillä yltyy hyrskyn myrkyksi. Lauma tarvitsee vakaita ja läsnäolevia aikuisia tuekseen. Akeloina Emilia, Laura ja Kaisa toimivat hyvänä tiiminä antaen jokaiselle lapselle tilaa olla oma itsensä.

Nykyinen ja aiempi ohjelmajohtaja kuvaavat Karhunpentujen akeloita itsenäisiksi. He ovat ihailtava tiimi, jotka tukevat toinen toisiaan. Karhunpentujen akelat jakavat tehtäviä tasaisesti, mutta kuitenkin tukien toisiaan mikäli jollain on kiireinen elämäntilanne.

Kaisa on toiminut aikaisemmassa lippukunnassaan ryhmänjohtajatehtävissään ja kokemuksen ansiosta hän on kuin muumimamma. Hänellä on selkeä ja lämmin ote tukea sudenpentuja. Hänen hymy helposti tarttuu sudenpentuihin ja johtajakavereihin, ja voisi sanoa, että Kaisan päivän hyvä työ on hänen hymynsä. Kaisa on utelias ja valmis oppimaan uutta. Kaisa on valmis kyseenalaistamaan toimintatapoja ja aina rohkeasti kysymässä apua.

Karhunpentulauma on jo siirtynyt seikkailijoihin ja jo Kaisan akela uran loppupuolella hän on hakeutunut valmiiksi muihin tehtäviin lippukunnassa, ettei partion pestiura katkea.

Laura on ennakkoluuloton ja valmis hyppäämään tuntemattomaan. Tästä johtuen hän ei johtajana horju herkästi, vaan on erityisen tukeva aikuinen. Lauran kanssa johtajilla ja lapsilla on reipas ja hyvän tuulinen meininki. Lauralla tuntuu olevan aina hyvä päivä, vaikka varmastikin hänelläkin on joskus huonoja päiviä. Laura ei tunnu sitä kuitenkaan näyttävän, vaan kantaa vastuunsa kohdata lapset hyvällä mielellä. Laura on johtajana lempeä ja valmis kohtaamaan sudenpennut yksilöinä ja tukemaan heidän toimistaan vertaisryhmissä.

Lauralla on Karhunpentujen johtamisen lisäksi aiempaa kokemusta akelana olosta. Pitkä partiotausta näkyy Lauran toimissa yhdistää erillisiä asioita partion kokonaisuudeksi. Lauran toiminnassa näkyy tavoite partion päämäärästä.

Emilialla on vahva osaaminen vesillä liikkumisesta ja hän on saattanut Karhunpennut sekä muut lippukunnan lapset, nuoret ja aikuiset järven aaltoihin. Vesillä liikkuminen vahvistaa Emilian omaa ja lasten luontosuhdetta. Purjehdus on lapsille ja nuorille mahtava tilanne oppia itse tekemällä.

Emilialla on pitkä pinna. Hän osaa hyvin ylivilkkaiden lasten kanssa peittää ärsyyntymisen. Emilia saa tilanteen nopeasti hallintaan ja osaa keskittää lasten energiaa järkevimpiin juttuihin.

Onnea akelakolmikolle Collanin soljista!

Collanin solki myönnetään sille akelalle, sammolle, luotsille, sisujohtajalle tai perhepartio-ohjaajalle, joka on kantanut vastuuta ryhmän toiminnasta ja käyttänyt johtaessaan ansiokkaasti partiomenetelmän eri osa-alueita, kuten vartiojärjestelmää, tekemällä oppimista ja toimintaa luonnossa.

Oonalle myönnettiin Collanin solki. Kuva: Henri ’Henu’ Tammi

Oona Tervalahti on toiminut ryhmänjohtajana Ketuille koko heidän seikkailijaikäkauden ajan. Ryhmänjohtajapari hänellä on vaihtunut, mutta Oona on kantanut vastuunsa jo 2 vuotta. Oonan sanaan voi luottaa. Oonan kanssa johtajana toimineet kertovat hänen kanssaan työskentelyn olevan todella helppoa ja ihanaa. Oona on aina valmis auttamaan ja
tukemaan.

Oona toimi Kajolla tarpojaluotsina, jotta Ketuilla olisi tuttu henkilö mukana leirillä. Hänelle oli tärkeää, että Kettujen ensimmäinen iso
leiri menee ansiokkaasti.

Oona on järjestänyt seikkailijoille paljon mahdollisuuksia kehittää luontosuhdettaan. Ketut ovat retkeilleet paljon viikonloppuisin ja
onnistuneet viettämään keskellä Tampereen keskustaakin koloiltoja luonnon helmassa.

Ketuilla on ollut ryhmänä vahvaa omaa symboliikkaa jo sudenpentuiästä asti ja Oona on ollut myös omalta osaltaan jatkamassa tätä ja kehitteli Kettu-heijastimen, jonka jokainen ryhmäläinen sai itselleen tehdä. Oona esimerkillisesti kantaa ylpeydellä huivia aina ja toimii tärkeänä esimerkkinä, että seikkailijat kantavat partiohuivia.

Onnittelut Oonalle!

Nuutti Nissinen Hämeen Partiopiirin paraatissa keväällä 2023 Kuva: Taru Kaisla

Nuutti Nissinen on yksi lippukuntamme avainhenkilöistä. Nuutti et kauheasti pidä ääntä, mutta taustalla hän tekee sitäkin enemmän.

Heti liityttyään lippukuntaan vuonna 2018 Nuutti uskalsi tarttua uusiin haasteisiin ja aloitti uuden sudenpentulauman akelana. Nuutti teki niin suuren vaikutuksen lapsiin ja erityisesti myös lasten huoltajiin, että kuulee kiitosta johtamisestaan vielä tänä päivänäkin.

Nuutti on toiminut tärkeässä roolissa joulukampanjan onnistumisessa jo monen vuoden ajan. Nuutti on sitoutumisellaan joulukampanjapäällikön pestiin tuonut siihen tarvittavaa jatkuvuutta ja siirtänyt hiljaista tietoa pestiparilleen.

Nuutti on helposti lähestyttävä. Nuutin rauhallinen olemus ja tyyli toimia leviävät myös ympäristöön. Kun lippukunnassa pohdittiin uutta sopivaa turva-aikuista, ihmettelimme miksi Nuutti ei ole jo turva-aikuinen, kun hän on kuitenkin turva-aikuisen perikuva!

Loistavaa Nuutti!

Hämeen Partiopiirin Pronssinen ansiomitali voidaan myöntää partiolaiselle, joka on ansiokkaalla tavalla osallistunut vähintään kolmen vuoden ajan lippukuntatoimintaan johtajatason tehtävissä tai on vastaavasti ansioitunut piiritoiminnassa.

Ellalle jaettiin Mannerheimin 1 luokan solki. Kuva: Henri ’Henu’ Tammi

Ella Niiranen on toiminut uudessa lippukunnassaan Näsijärven Kipinöissä (NäKit) seikkailijajoukkueen sampona tammikuusta 2021 vuoteen 2023 asti. Ella tuli kesken ryhmän toimintakauden mukaan toiseksi sammoksi. Ella sopeutui esimerkillisesti uuden lippukunnan toimintaan ja lähti mukaan aktiivisesti myös lippukunnan muuhun toimintaan.

Mannerheimin soljen saajaa kuvaillaan kolmen esimerkin kautta, miten partion arvot ovat nuoren osalta kehittyneet viimeisen kolmen vuoden aikana.

Ellan kohdalta kuvailimme häntä seuraavien esimerkkien kautta
1) Aina valmis
2) Olla luotettava
ja 3) Lupaan parhaani mukaan…

Ella lähti rohkeasti uudessa lippukunnassaan syvälle partion ruohontasolle heti. Ella on aina valmis auttamaan ja opettelemaan uuden lippukunnan tapoja. Uutena jäsenenä sä lähdit konkareiden kanssa toteuttamaan Näkkien johtajahuoltoviikonlopun syyskuussa 2021. Ella vastasi viikonlopun matka- ja iltaohjelmista, joiden tarkoitus oli erityisesti nostattaa lippukunnan yhteishenkeä.Yhteenkuuluvuuden tunne ja ryhmäytyminen on ollut korona aikana haaste, jonka Ella on joutunut kokea myös yliopistoelämässä, kun korona alkoi hänen fuksivuonnaan. Ella ei ole pelännyt vaan kannustanut muita, ja ollut myös itse valmis rakentamaan ystävyyttä niin partiossa kuin yliopistossa.

Ella on todella luotettava, hän hoitaa aina oman osansa ja enemmänkin. Näkkien edellinen ohjelmajohtaja Juulia kuvasi kysyttäessä Ellan toimintaa heti ensimmäisenä luotettavana.

Ella tekee aina parhaansa. Välillä paras versio itsestä ei ole se 100% vaan vähemmän ja Ella on tyytyväinen myös siihen.

Partio ja luonto on Ellalle elämäntapa. Ella on johtanut useita ryhmiä nuoresta saakka ja selkeä kehityskaari on havaittavissa. Nyt pitkän uurahduksen jälkeen Ella on ansaitulla hengähdystauolla. Kun Ella on valmis, otamme hänet avosylin vastaan Mannerheimin 1 luokan solki rinnassa.

Onnea Ella!

I luokan Mannerheim-solki on Suomen Partiolaisten aatemerkki ja se myönnetään partio- ja muussa toiminnassaan erityisesti aatteellisesti kunnostautuneelle partiolaiselle.

Partion vapaaehtoiset mahdollistavat partiotoiminnan omalla panoksellaan.