Näsijärven Kipinöiden 10-vuotisvuonna julkaistaan 10-osainen jatkotarina. Tarinassa seurataan arkaa Näkkiä, joka elää kotikolossaan Näsijärvellä ja huolehtii järven tasapainosta. Näkki nauttii elämästään ulkona, hän rakastaa vedessä sukeltelua, auringonlaskuja, pehmeää kesätuulta ihollaan, narskuvaa hankea jalkojensa alla, sekä metsien pensaita täynnä pulleita mustikoita. Jotain tärkeää Näkin elämästä kuitenkin puuttuu. Mitä? Ja mistä sen voisi löytää?

Osa 6

Syyskuu on ehtinyt miltei puoleenväliin. Venni ja muut Keisaripingviineistä ovat harjoitelleet lippukunnan 10-vuotissyntymäpäiväretkeä varten omaa näytelmää koko kuluneen syksyn kolokerrat. He ovat itse käsikirjoittaneet ja puvustaneet esityksen suurella vaivalla. Näytelmä on saanut inspiraationsa Näkin seikkailuista ja kokemuksista Näsijärvellä. Näkki on kuluneen syksyn aikana käynyt heidän jokaisessa koloillassaan ja muovautunut tiiviiksi osaksi heidän porukkaansa. Aluksi Näkillä kesti hieman aikaa tottua ja luottaa heihin, mutta jokaisen kerran jälkeen hän lähti kohti omaa kotikoloaan suu yhä enemmän korvissa. Syksyn hiljalleen saapuva pimeyskään ei ole tuntunut Näkistä yhtä raskaalta kuin yleensä.

Vennin mielestä heidän näytelmästään on muotoutunut loistava. Se kuvaa partiolaisuutta, luontoa ja heidän lippukuntaansa paremmin kuin osuvasti. Onerva esittää pääroolia Näkkinä ja osaa eläytyä hahmoon, tuoden esiin roolin hauskan, mutta myös koskettavan puolen. Kaikille muillekin on löytynyt sopiva rooli, Alvi on esimerkiksi keskittynyt enemmän puvustukseen, ja esittää näytelmässä järvellä ohi lipuvaa Vellamoa sekä muita sivurooleja.

Ja juuri tänään, syntymäpäiväretken lähtöpäivänä Onerva ilmoittaa ryhmäläisille sairastuneensa. Heidän luokassaan riehunut syysflunssa on viimein kaatanut sitkeän Onervan petipotilaaksi. Hänestä ei todellakaan ole lähtemään retkelle, saatikka esiintymään pääroolia, sillä kurkusta ei ilmeisesti kuulu pihahdustakaan. Venni on ollut koko kuluneen päivän tuskissaan, miten tästäkin nyt taas selvittäisiin? Kukaan muu ei osannut Onervan osaa, minkä lisäksi kaikilla muilla Keisaripingviineillä on jo omakin rooli! Onerva on heistä myös rohkein, eikä Venni usko muiden ryhmäläisten ehtivän oppia roolihahmon vuorosanoja näin lyhyessä ajassa. Tästä olisi neuvoteltava porukalla bussissa matkalla retkipaikalle, jospa he keksisivät jonkin ratkaisun, tuntuisi kovin ikävältä jättää valmis näytelmä esittämättä.

Iltapäivällä Keisaripingviinit kerääntyvät lähtevän bussin keskiosaan. Jokaisen suu käy, eikä kenenkään sanoista saa selvää. Onervan sairastuminen on herättänyt erilaisia tunteita ja jokaisella tuntuu olevan oma kantansa asiaan.

”Meidän on pakko perua, ei tästä tule yhtään mitään!” Alvi huutaa.

”Eipäs, me on harjoiteltu koko syksy, ja Näkki kirjoitti näytelmän tätä varten. Jospa me saataisiin joku jostain muusta ryhmästä päärooliin?” Sasa kysyy kiihtyneenä.

”Mä en usko kenenkään ehtivän harjoitella kaikkia vuorosanoja”, Venni vastaa.

”Mähän sanoin, että pitää perua! Mikään ei koskaan mee putkeen!” Alvi huudahtaa harmitus äänessään.

”Nyt hei Keisaripingviinit hieman matalammalle volaa, koko bussi kaikuu”, heidän johtajansa Asla katsoo bussin etuosasta heitä toruvasti.

”Eipäs vaivuta epätoivoon Alvi, kyllä me varmasti jotain keksitään. Eikö me voida esittää näytelmä joskus myöhemmin jossain tapahtumassa? Onhan tässä 10-vuotisjuhlavuonna vaikka mitä lippukunnan yhteisiä tapahtumia”, Näkki sanoo hiljempaa.

”Mua kyllä ainakin harmittais perua. Kaikilla muillakin ryhmillä on joku esitys, ja sit me oltais ainoita, joilla ei oo. Johtajillakin on kuulemma omansa”, Karo vastaa Näkille katse alhaalla.

”Pitäiskö sit jonkun meistä esittää se rooli? Mä en kyllä uskalla, oon tyytyväinen yhen vuorosanan rooliini Teiskon sorsana”, Sasa heittää kysymyksen ilmaan.

Jokainen pudistaa päätänsä vuoron perään. Rooli tuntuu kaikkien mielestä liian haastavalta ja vuorosanojen oppiminen mahdottomalta. Keisaripingviinit eivät pääse sopuun, miten asian kanssa edettäisiin. He uppoutuvat lopun bussimatkan ajaksi omiin ajatuksiinsa, yrittäen keksiä tilanteeseen ratkaisua. Retki on hyvin odotettu, mutta tilanne vaikuttaa jokaisen heistä tunnelmaan.

Perillä retkipaikalla bussi tyhjennetään ja majoitteita aletaan kasaamaan. Keisaripingviinit pääsevät yöpymään vierekkäin puolijoukkueteltassa. Onneksi murheet näytelmästä unohtuvat nopeasti ryhmän touhutessa. Näkki sijoittaa makuualustansa Vennin ja Alvin väliin ja kaivaa rinkastaan makuupussinsa. Hän on tuonut mukanaan myös unikaverinsa Herra Levän. Tämä on Näkin ensimmäinen retki Näsijärven ulkopuolella, ja se hieman jännittää. Onneksi Alvi kertoi kesällä omasta kokemuksestaan ensimmäisellä retkellä, se helpottaa Näkin huolta. Jos Alvi selvisi, hänkin selviää.

”Mitä herkkuja teillä on mukana?” Karo kysyy kaivaessaan omiaan rinkan sivutaskusta ja jatkaa: ”Mä otin kilon irttiksii, mut en aatellut syödä niit ihan kaikkii, mut aattelin et ehkä jos joltain vaikka jää omat kotiin niin voin jakaa. Vaikka eihän kukaan nyt oikeesti unohda kaikkein tärkeintä retkeltä.. ”

”Karo!” Venni huudahtaa nauraen ja jatkaa: ”Se rajoitus tais olla kaks euroo.”

”Hyvä kun otit ekstraa Karo, tämä on ensimmäinen retkeni, enkä tajunnut pakata herkkuja mukaan!” Näkki sanoo nauraen.

Karo näyttää hieman pettyneeltä, hänen suunnitelmansa kilon karkkiövereistä taitaakin muuttua niiden jakamiseen. Keskustelu Keisaripingviinien kesken parhaista retkiherkuista käy kuumana, kun johtaja Emppu kurkkaa telttaan sisään:

”Tulkaas hei syömään, ei täytetä vatsaa pelkällä karkilla!”

Ruuan jälkeen Keisaripingviinit suuntavat mukaan yhteiseen ohjelmaan. Luvassa on ryhmien suunnittelemia esityksiä, leikkejä ja lauluja. Seikkailijaryhmä Kojootit vetävät hauskan Näsijärven Kipinöihin liittyvän hippaleikin, sudenpenturyhmä Kotkat esittävät laululeikin johtajiensa avustuksella, johtajat taas esittävät hauskoja sketsejä. Keisaripingviinit vilkuilevat vaivihkaa toisiaan. Tunnelma heidän kesken tuntuu painostavalta, iltapalan jälkeen olisi heidän vuoronsa esittää näytelmänsä, eivätkä he vieläkään ole päättäneet miten toimia asian suhteen.

Kirjoittaja: Oona Tervalahti