Näsijärven Kipinöiden 10-vuotisvuonna julkaistaan 10-osainen jatkotarina. Tarinassa seurataan arkaa Näkkiä, joka elää kotikolossaan Näsijärvellä ja huolehtii järven tasapainosta. Näkki nauttii elämästään ulkona, hän rakastaa vedessä sukeltelua, auringonlaskuja, pehmeää kesätuulta ihollaan, narskuvaa hankea jalkojensa alla, sekä metsien pensaita täynnä pulleita mustikoita. Jotain tärkeää Näkin elämästä kuitenkin puuttuu. Mitä? Ja mistä sen voisi löytää?
Osa 7
”Noniin, kiitos kaikista hienoista esityksistä ja leikeistä! Nyt vielä huudetaan yhdessä lippukunnan oma huuto ja sitten käydään iltapalalle. Sen jälkeen onkin 10-vuotissynttäreiden iltanuotion ja viimeisten ryhmien vuoro. Kolmannella lähtee”, lippukunnanjohtaja kailottaa kaikille.
”Aalloista Nässyn,
Roihusta Kipinä.
Niistä on tehty
NÄSIJÄRVEN KIPINÄT!”
Huuto kaikuu pimenevässä illassa pitkään sen päätyttyä Keisaripingviinien suunnatessa iltapalalle.
Pöydässä Venni ottaa asian ensimmäisenä puheeksi:
”Nyt taitaa olla niin, että meidän vaan täytyy kertoa muille, ettei me voida esittää näytelmää tänään. Et me tehdään se joskus toiste. Tiedän, ettei kukaan niin halua, mutta ei tässä enää oikein ole vaihtoehtoja.”
Alvi nyökkää harmistuneena ja sanoo ruokaa suussaan:
”Joo, ei aina vaan onnistu, ei meidän kannata ainakaan omaa retkeä pilata tästä murehtimalla. Vaikkakin muiden esitykset on ollut tosi hienoja. Käy vähän kateeks, kun meidänkin olisi niin hyvä..”
Karo ja Sasa myötäilevät muita, mutta Näkillä tuntuu olevan asiaan vielä sanottavaa. Hän etsii rohkeutta avata suunsa ja kakaista asiansa ulos. Hän hengähtää syvään juustosämpylä kädessään ja aloittaa:
”Mitä jos minä kuitenkin esittäisin pääroolin? Osaan käsikirjoituksen ja vuorosanat meistä parhaiten, tunnen myös roolihahmon sielunelämää, perustuuhan se elämääni. Tuntuisi tosi ikävältä jättää tämä välistä, vaikka totta kai minua jännittää ihan hirveästi. Mutta te kaikki olette kanssani lavalla, te voitte sitten auttaa, jos unohdan vuorosanani. Ollaan nähty tämän eteen niin paljon vaivaa, ja kuten Alvi totesi, muidenkin esitykset on olleet niin hyviä. Ja vaikka menisi vähän pieleen, se ei ole niin vakavaa. Me kyllä onnistutaan tässä yhdessä!”
Muut eivät ole uskoa korviaan. Näkkikö ihan tosissaan uskaltaa mennä koko lippukunnan eteen harjoittelematta roolia ollenkaan? Onko tämä todella se sama Näkki, johon he tutustuivat jokunen kuukausi sitten? Kukaan heistäkään ei uskalla astua pääroolissa yleisön eteen, vaikka ovat muiden edessä aiemminkin olleet.
”Voi Näkki, sä pelastaisit meidät
!” Alvi huudahtaa kykenemättä pidättelemään riemuaan.
”Mutta oothan varma? Siis että haluat tätä itse, et vain meidän takia?” Sasa kysyy.
Näkki nyökkää:
”Olen pohtinut tätä koko päivän. Ja yhdessä teidän kanssa uskallan vaikka mitä!”
Pöydässä alkaa hirmuinen tohina. Keisaripingviinit ryntäävät vauhdissa ulos, juoksevat pitkin märän pihamaan telttaansa ja kaivavat rinkoistaan näytelmän rekvisiittoja.
”Mulla on nää Näkin vaatteet, en tosin tiedä tarviitko niitä, kun oot ite Näkki”, Alvi ojentaa vaatteita nauraen Näkille.
Ryhmä saa maskeerattua toisensa, puettua roolivaatteet päällensä ja napattua tarpeiston mukaansa. He suuntaavat kohti iltanuotiota muutaman minuutin myöhässä.
”Sieltäpä he tulevatkin!” Lippukunnanjohtaja sanoo ja jatkaa:
”Se olisi Kuningaspingviinien vuoro. He esittävät tänään meille itse kirjoittamansa näytelmän ”Kesä vesillä”, joka perustuu meidän uuden jäsenen Näkin kokemuksiin Näsijärvellä. Olkaa hyvä Kuningaspingviinit!”
Venni, Näkki, Sasa, Alvi ja Karo astuvat aplodien soidessa nuotion loimuun rooliasuissaan ja Näkki aloittaa:
”Oli kuuma kesäkuun päivä Näsijärvellä.”
Kirjoittaja: Oona Tervalahti