Juhlavuoden tarina 2/10

Näsijärven Kipinöiden 10-vuotisvuonna julkaistaan 10-osainen jatkotarina. Tarinassa seurataan arkaa Näkkiä, joka elää kotikolossaan Näsijärvellä ja huolehtii järven tasapainosta. Näkki nauttii elämästään ulkona, hän rakastaa vedessä sukeltelua, auringonlaskuja, pehmeää kesätuulta ihollaan, narskuvaa hankea jalkojensa alla, sekä metsien pensaita täynnä pulleita mustikoita. Jotain tärkeää Näkin elämästä kuitenkin puuttuu. Mitä? Ja mistä sen voisi löytää?

Osa 2.

Näkki on tihentänyt askeliaan ja kuulee puheen jo selkeästi. Nyt hän myös näkee koko joukkion tarkasti. Heitä tosiaan on viisi, jokaisella samanlainen huivi kaulassaan. Näkki hämmentyy, he ovat kaik

ki lapsia! Mitä he yksin tekevät tässä myrskyssä näin pitkällä järven jäällä?

”Ei hätiköidä! Kyllä tämä myrsky jossain kohtaa taukoaa.

Nyt vaan pysytään lähekkäin, ettei kukaan joudu muista eroon’’, pisin hahmoista rauhoittelee.

He siis todella ovat pulassa, Näkki pohtii. Tilanne vaikuttaa myös Näkin näkökulmasta hieman haastavalta. Näkki ei halua tulla nähdyksi, mutta ihmiset todella tarvitsevat apua. Toisaalta lumipyry on niin tiheä, ettei siinä ole mahdollista nähdä metriä, kahta pidemmälle, mikä saattaa auttaa tilanteessa jonkin verran.

”Mutta Onerva, mitä jos me ei löydetä enää takaisin? Tai jos me vaikka jäädymme tänne keskelle järveä? Eikä kukaan koskaan löydä meitä!” ruskeahiuksinen, silmälasipäinen lapsi ulvahtaa itku kurkussaan.

Onerva ottaa muutaman askeleen ja käy silmälasipäisen lapsen viereen: ”Me ollaan partiolaisia ja osataan liikkua luonnossa, me ollaan myös pukeuduttu lämpimästi, meillä on ruokaa, juomaa ja toisemme. Ollaan vähän eksytty, mutta niin voi käydä huonolla tuurilla kenelle vaan. Meidän täytyy vaan ottaa rauhassa ja miettiä yhdessä mitä tehdään seuraavaksi. Kyllä me tämä jotenkin ratkaistaan Alvi!”

Myös muut kerääntyvät Alvin ympärille, joka näyttää silminnähden helpottuneelta. Onerva saa lisää pontta yhteishengestä ja jatkaa: ”Meitä ei turhaan kutsuta Keisaripingviineiksi! Me selviämme kyllä yhdestä myrskystä. Mutta ensiksi voitaisiin syödä vähän eväitä ja juoda kuumaa juomaa. Karo ja Alvi, teillä taisi olla eväsleivät, jos kaivatte ne. Venni ja Sasa, teillä taas termospullot? Yritän itse sillä aikaa katsoa, jos puhelimen karttasovellus vihdoin toimisi. Kai se tämä myrsky on saanut puhelinverkot temppuilemaan.”

Näkki seuraa hiljaa vierestä kummallista lapsilaumaa. Ovatpa he rohkeita! Aikuisetkin saattaisivat hätääntyä samanlaisessa tilanteessa, mutta nämä toimivat rohkeasti toisiaan tukien. Samalla Näkki miettii kaikin voimin, kuinka pystyisi ohjaamaan lapset kohti rantaa. Miten saada heidät seuraamaan itseään, niin ettei hänen kuitenkaan tarvitsisi näyttäytyä lapsille. Hehän saattaisivat säikähtää häntä ja rynnätä paniikissa erilleen toisistaan! Se olisi viimeinen asia, mitä juuri nyt tähän tilanteeseen kaivattaisiin. Sitten Näkillä välähtää! Hänellähän on repussaan mukana otsalamppu. Voisiko hän sillä houkutella ihmiset kohti rantaa? Jos hän välkyttäisi valoa hieman kauempana, he saattaisivat huomata välkkeen ja lähteä sitä kohti. Jospa he luulisivat valon tulevan rannalta ja seuraisivat. Näkin olisi vain pidettävä tarpeeksi suuri väli ihmisiin, jotta he eivät näkisi häntä, mutta samalla oltava tarpeeksi lähellä, jotta he näkevät valon.

Näkki laskee ruskean, kuluneen reppunsa selästään, avaa sen yhdellä reippaalla liikkeellä ja kaivaa pohjia myöten. Otsalamppu osuu käteen ja Näkin onnekseen hän on myös muistanut ladata sen. Näkki tuntee järven ja sen ympäristön kuin omat taskunsa, joten hänelle suunnistaminen kovassa myräkässä ei tuota ongelmia. Hieman hidasta kulkeminen kuitenkin tulisi olemaan, sillä lunta on kerääntynyt korkea kerros jään päälle, eikä siinä ole hankikantoa.

Hän peruuttaa lapsista hieman kauemmas, sytyttää lamppunsa ja tähtää heitä kohden. Lapset seisovat selkä Näkkiin päin, eivätkä huomaa valoa, vaikka Näkki kuinka yrittää väläytellä ja heilutella lamppua. Olisi keksittävä jotain. Alkanut hämärä syvenee tähän vuodenaikaan yllättävän nopeasti, mikä ei ainakaan helpota liikkumista takaisin. Lämpötilakin saattaisi laskea useilla asteilla, mutta onneksi liikkuessa lämpö pysyisi yllä. Näkin olisi tehtävä nopeita päätöksiä.

”Hei, kuunnelkaa! Mikä toi ääni on?” Sasa huudahtaa. Kaikki hiljenevät ja pysähtyvät kuuntelemaan tuulen vihmonnan keskellä kuuluvaa ujellusta.

”Pu pu pu pu-pu-pu-pupu” Näkki jatkaa matkien helmipöllöä, samalla välkyttäen otsalamppuaan.

Lapset kääntyvät ääntä kohti.

”Tuolla näkyy joku valo! Mistä se oikein tulee?” Karo huomaa ensimmäisenä ja jatkaa: ”Meidän varmaan kannattaa seurata sitä, ehkä se tulee rannasta!”

”Olen samaa mieltä, se kuulostaa parhaimmalta vaihtoehdolta. Jos se ei tule rannasta, niin ehkä siellä on joku ihminen valon kanssa, joka osaisi auttaa meidät rantaan”, Venni vastaa nyökytellen.

Kaikkien mielestä se kuulostaa tällä hetkellä parhaimmalta suunnitelmalta. Lapset pakkaavat loput eväänsä ja lähtevät kulkemaan jonossa valoa kohden. He pysyttelevät toisiaan lähellä, jotta eivät kadottaisi ketään. Kylmä vihma saa posket nipistelemään ja hanki upottaa jokaisella askeleella syvälle lumeen tehden kulkemisesta raskasta. Näkki on kiinnittänyt lampun takaraivoonsa, jotta pystyy kulkemaan mahdollisimman sujuvasti eteenpäin. Hän kurkistelee olkansa ylitse joka neljännellä askeleella, ettei välimatka kasvaisi liian suureksi tai pieneksi.

Matkaa on kuljettu toista kilometriä, kun ranta alkaa vihdoin hahmottumaan horisontissa. Riemu on suunnaton, kun väsynyt ryhmä havaitsee kaupungista heijastuvat valot. Myös Näkki huoahtaa helpotuksesta. Kaikki oli sujunut tähän asti juuri kuten piti. Jokainen lapsi oli yhä mukana, kukaan ei loukkaantunut tai eksynyt joukosta. Näkki päättää kuitenkin jatkaa valon kanssa kulkemista vielä lyhyen matkaa, jotta lapset satavarmasti pääsisivät turvallisesti perille. Mutta se on virhe.

Ensimmäisenä kulkeva Venni huomaa Näkin kaupungista heijastuvissa valoissa kimaltavat hiukset ja pysähtyy huudahtaen: ”Mitä ihmettä, katsokaa! Joku kimmeltävä hahmo kulkee valon kanssa meidän edellä!”

”En mä kyllä mitään näe”, Alvi vastaa pudistellen päätään.

”En mäkään kyllä, ehkä sä näet harhoja. Mä ainakin olen tosi väsynyt, silloin saattaa nähdä omiaan”, Sasa virkkoo.

Näkki henkäisee helpottuneena. Hän siis ehti sammuttaa valon ja sukeltaa lumen sekaan juuri oikealla hetkellä.

Venni yrittää tarkentaa katsettaan etsien valoa, ja sitä kantanutta olentoa. Hahmo ja valo näyttävät kadonneen.

”Ihan varmasti näin jotain”, Venni yrittää epätoivoissaan.

”Näit tai et, tärkeintä on, että ollaan ihan kohta rannassa. Keisaripingviinit selvisivät tästäkin, hyvä me!” Onerva karjuu riemuissaan.

Muutkin yhtyvät riemunhuutoon juosten samalla rantaan päin. Näkki seuraa lasten kulkua maasta käsin ja nousee vasta heidän ollessaan rannalla. ”Se piti läheltä, huhhei”, Näkki kuiskaa ääneen ja kääntyy kohti kotikoloa. Mutta hän ei enää muista varoa. Ja juuri silloin Venni katsoo olkansa yli jäälle ja huomaa saman kaupungin valoissa kimaltelevan turkoosin hahmon.

Seuraava osa ilmestyy Loppusammutuksessa 21.5.2026.

Apukysymyksiä keskusteluun tarinasta lasten ja nuorten kanssa:

- - Miten Näkki auttoi partiolaisia?
  - Pelkäsikö Näkki jotain? Mitä?
  - Mitä lapset tekivät eksyessään myrskyyn? Mitä sinä tekisit?

Kirjoittaja: Oona Tervalahti
Piirustukset: Supenpenturyhmä Kolibrit

Juhlavuoden tarina 1/10

Näsijärven Kipinät täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Juhlavuoden aikana julkaistaan 10-osainen jatkotarina.

Osa 1.

Valkeana hohtava Näsijärvi on paksun jään peitossa. Edellisen illan lumimyräkkä on jättänyt jälkeensä valtavat lumesta muodostuneet aallot, eikä syvässä hangessa näy kuin yhdet jalanjäljet. Pienet, tasaiset askeleet johtavat kiviseltä rantapenkereeltä miltei silmänkantamattomiin, kohti jäätyneen järven selkää. Tuuli ja kipakka lumisade vihmovat pienen jäällä tallustavan hahmon poskia. Hän on jokapäiväisellä tarkistuskierroksellaan, kylmästä säästä huolimatta on pidettävä huolta, ettei kukaan tai mikään ole avun tarpeessa.

Lapsen piirtämä kuva Näkistä joka tarpoo jäällä — (nimetön)

Pienen tarpovan olennon päälle on kertynyt tuulen mukana usean sentin kerros lunta, eikä häntä ole helppo havaita pyryssä. Mutta näin hän itse toivookin, sillä hänen suurimpia pelkojaan on, että hän olemuksellaan säikäyttäisi jonkun raukan. Sillä niin on useampaan kertaan käynyt, ja jokainen kerta on tuntunut hänestä yhtä kamalalta. On vaikeaa olla olento, jonka avulla vanhemmat ovat satoja vuosia pelotelleet lapsiaan. Ennen aikaan oli tapana kertoa lapsille, että vesistöissä asusti pelottava olento: Näkki. Tarinoiden Näkki vei mukanaan veden alle, jos ei ollut varovainen. Tosiasiassa tarina oli keino pitää uimataidottomat lapset poissa rannoilta, jos mukana ei ollut aikuista. Eihän Näkki todellisuudessa pelottava ole, mutta muiden luomaa huonoa mainetta on vaikea saada harteiltaan. Eikä Näkki niin kovin edes yrittänyt. Ehkä hän alkoi hiljalleen myös itse uskoa muiden luomaan kuvaan hänestä, eikä ajan kuluessa enää muistanut millainen oikeasti on. Hän on sitä paitsi jo melkein tottunut yksinoloon, tai niin hän ainakin yrittää uskotella itselleen.

Todellisuudessa Näkki kaipasi vierelleen ystävää. Jokaisen päivän päätteeksi hänen palatessaan pieneen kotikoloonsa, Näkki tuumasi miten päivän askareet olisivat olleet paljon mukavampia yhdessä tehtyinä. Tapasihan hän toki rantoja samotessaan ja järvessä sukellellessaan muita elollisia: kaloja, lintuja ja jäniksiä, mutta jokaisella tuntui olevan oma tehtävänsä ja omat ystävänsä. Osa eläimistä myös säikähti Näkin olomuotoa, vaalean turkoosia pintaa ja auringossa kimaltelevia levänsävyisiä hiuksia. Niin Näkki alkoi tiedostamattaan kartella muiden seuraa ja tarkkaili elämää etäältä.

Tänään järven kiertäminen tuntuu Näkistä erityisen raskaalta. Lunta on tuprunnut edellisestä illasta saakka ja Näkki uppoaa syvälle hankeen jokaisella askeleella. Hän olisi mielellään jäänyt lämpöiseen kotikoloonsa, pistänyt tulen takkaan ja käynyt lukemaan kirjaa lämmön loimutessa kasvoillaan. Näkki ei kuitenkaan voinut antaa itsensä jäädä lekottelemaan, sillä joku saattaisi tarvita apua järvellä. Ensin olisi tehtävä työt, minkä jälkeen olisi loppupäivä aikaa pötkötellä nojatuolilla liekkien lämmössä. Siispä askel käy toisensa jälkeen autiolla jäällä, muut elävät ovat tainneet jäädä koteihinsa epävakaan sään vuoksi. Näkki tähystelee rantojen rajoja, nostaa katseensa puunlatvoihin ja laskee alas jään rajaan. Lumisateen vuoksi näkyvyys on erittäin heikko, joten jokainen pieni liikahdus näkökentässä saa katseen kääntymään suuntaansa.

Yhtäkkiä Näkki kuulee jotain ja yrittää tarkentaa katseensa äänen suuntaan, muttei näe äänen lähdettä. Hän pysähtyy paikoilleen, jotta pystyy keskittymään ainoastaan äänten aistimiseen. Nyt hän kuulee äänen selkeämmin, puhetta, usean ihmisen puhetta. Mitä he tekevät järvellä tällaisella säällä? Ja vielä näin pitkällä rannasta, Näsijärven selällä! Luulisi jokaisen ihmisen haluavan kääriytyä kotinsa lämpöön ja poistua sieltä vain pakon edessä. Näkki tuumii suunnitelmaansa hetken ja päättää seurata puhetta, kunnes näkee ihmiset ja kuulee keskustelun tarkemmin. Ihmisethän saattavat olla pulassa, eikä heillä ole Näkin kestävyyttä, paksua nahkaa ja vaihtolämpöisyyttä.

Näkki lähtee puhetta kohti, muttei vieläkään näe ihmisiä. Lumipyry tuntuu tiivistyvän ja näkyvyys vain heikkenee, mutta Näkin onneksi äänet kuuluvat joka askeleella lähempää. Miltei kilometrin rämmittyään, Näkki näkee vihdoin jotain. Punaisen tupsupipon, joka loistaa tuiskun läpi! Sitten toisen, kolmannen, neljännen ja jopa viidennen?

Kirjoittaja Oona Tervalahti

Seuraavassa osassa selviää, ketkä keskustelevat lumimyräkän keskellä ja miten he ovat sinne päätyneet. Tarinan toinen osa ilmestyy Jääretkipäivässä 8.2.2026.

Apukysymyksiä keskusteluun tarinasta lasten ja nuorten kanssa:

- - Miksi Näkki kulki järven jäällä?
  - Miksi jotkut pelkäävät Näkkiä?
  - Mitä luulet Näkin kuulleen ja nähneen kauempana järvellä?

Piirustukset: Supenpenturyhmä Kolibrit

Karhut!!!

Seikkailijajoukkue Karhut tekivät tänään koloillassa aktiviitetin liittyen someen ja verkon vaaroihin. Osa ryhmästä videokuvasi lippukunnan someen mainosvideon ja osa kirjoitti blogipostauksen:

Hei olemme Karhut(ryhmän nimi)!!!! Olemme 11-13 vuotiaita. Karhut-ryhmä on perustettu 2019, sitä ennen ryhmän nimi oli Karhunpennut. Ryhmämme on aika energinen, ja hauska. Me olemme olleet monilla erilaisilla yleensä yön yli leireillä. Lempi leikkimme on ”banana eat” (AKA lisääntyvä piilo hippa) 🍌. Olemme kaikki seikkailioita ja olemme ensi vuonna tarpojia.

Helteinen jamboree Etelä-Koreassa

Leiriläisten osalta jamboreekokonaisuus alkoi kolmella ennakkotapaamisella, jotka pidettiin leiriä edeltävän vuoden aikana. Ennakkotapaamisissa tutustuttiin maan kulttuuriin sekä toisiin leirilippukuntalaisiin. Leirilippukunnat oli jaettu matkaryhmiin, joilla matkustettaisiin Koreaan eri lentoyhtiöillä ja eri päivinä. Lentokentällä kaikki olivat innokkaita lähtemään, pohtien mitä leiri tuo tullessaan. Tervetuloa mukaan reissuun!

Oheismatka

Koreassa matka alkoi n. viiden päivän Suomen joukkueen järjestämällä erillisellä kulttuurimatkalla ympäri Etelä-Koreaa. Ensimmäiset kaksi päivää tutustuimme pääkaupunki Seouliin, jossa mm. seikkailtiin maailman neljänneksi suurimmassa metrojärjestelmässä sekä tutustuttiin paikalliseen kulttuuriin vierailemalla ja syömällä. Ensimmäiset päivät olivat raskaita, sillä kukaan ei ollut Korean lämpötiloihin vielä tottunut. Lämpötila nousi lähes päivittäin yli +35c!

Seoulin jälkeen suuntasimme kohti Pohjois-Koreaa, mutta sinne asti ei koskaan päästy, onneksi. Kävimme DMZ:llä, “demilitarized zonella”, jolta melkein näki Pohjois-Koreaan. Rajalta pystyi ostamaan jopa Pohjois-Korean valuuttaa ja muita muistoesineitä. Alueelta löytyi myös kivikokoelma, johon oli kerätty kiviä sodista eri puolilta maapalloa. Yksi kivi oli tuotu talvisodasta Tampereelta!

Seuraavaksi meitä odotti pitkä bussimatka maan kaakkoisosaan viilennetyssä bussissa. Yöpaikkana odotti klassinen korealainen lattiamajoitus hostellissa. Hyvin nukutun yön jälkeen kävimme vielä buddhalaisessa temppelissä, josta katseemme kääntyi kohti Busania ja korealaista kylpylää. Korealaisessa kylpylässä oli erilämpöisiä saunoja ja vesialtaita, jotka olivat kuin paljuja. Meidän suomalaisten käsitys saunasta on selvästi vähän lämpimämpi kuin korealaisten, sillä kuuminkaan sauna ei tuntunut kuumalta.

Osa Bulkuksin temppelistä. Kuva: Julius Sipola

Viimeisen yön ja päivän vietimme Busanin kaupungissa, jossa kävimme mm. 13 kerroksisessa ostoskeskuksessa ja Gamcheonin kulttuurikylässä. Kylä oli tiiviiseen rakennettu alue täynnä pieniä värikkäitä rakennuksia jyrkässä mäessä. Kadut olivat ahtaita, eikä suurimmalla osalla mahtunut edes ohittamaan toista ihmistä. Viimeisen viileän yön jälkeen nousimme bussiin, jonka päätepiste oli leirialue SaeManGeumissa ja varsinainen jamboree voisi alkaa.

Gamcheonin kulttuurikylä. Kuva: Julius Sipola

Jatka artikkeliin Helteinen jamboree Etelä-Koreassa

Mahtavaa matematiikkaa! 2021

Matematiikka on mukana monessa. Se on kaunista, se on jännää, se on hauskaa ja joskus myös hyödyllistä. Mahtavaa matematiikka -teema nostaa esiin matematiikan hauskan ja leikkisän puolen. Tule mukaan mahtavalle matkalle matematiikan maailmaan!

Viikolla 44 Näsijärven Kipinöiden toimintaryhmät perehtyvät koloilloissaan purjehduksen takana olevaan matematiikkaan. Miksi purjevene liikkuu? Miksi purjevene ei kaadu tai voiko vastatuuleen purjehtia? Samalla tutustaan vesillä liikkumisen turvallisuuteen ja lippukunnan omaan purjevene Vellamoon!

Teemaviikko toteutetaan yhteistyössä Tekniikan Akateemisten kanssa. Koloiltojen ohjelmapaketti on ladattavissa täällä.

Kuva ja lisätiedot teemaviikosta: Helmi Viljamaa, helmi.viljamaa@partio.fi

Karhunpentujen kevät

Karhunpennut on Näsijärven kipinöiden toisen vuoden sudenpentulauma. Tällä hetkellä ryhmään kuuluu 12 innokasta 8-10-vuotiasta, joita johtaa kolme akelaa. Karhunpennut ovat reippaita, oppimishaluisia ja leikkisiä, eikä heidän kanssaan tekeminen käy tylsäksi.

Karhunpennut ovat suorittaneet paljon merkkejä, ja ensimmäinen yöretki pidettiin syksyllä. Yöretki tiivisti porukan hyvin yhteen, kun saimme puhaltaa yhteen hiileen.

Kevään aikana karhunpennut ovat tutustuneet mediaan, kotiseutuun, rakennettu naskaleita ja läpäisty ramborata. Kävimme aistiretkellä Kaupin metsissä, ja siellä jokainen sai valita itselleen oman ystäväpuun.

Liikunta-merkin tiimoilta tutustuimme myös uuteen lajiin, ja lajiksi valikoitui golf!

Kuvat: Karhunpennut

Kuplahylkeet pulipuli

Kuplahylkeet ovat Näsijärven Kipinöiden ihka ensimmäinen samoajavartio. Samoajatoimintamme alkoi viime syksynä Kuplahylkeiden siirtyessä tarpojista samoajiksi. Tällä hetkellä kaikki samoajamme johtavat myös omaa ryhmäänsä, joten kokoonnumme joka toinen viikko maanantaisin.

Syksyllä samoajat purjehtivat Vellamolla useamman kerran ja kokivat salamyhkäisen siirtymän ikäkaudesta toiseen. Siirtymän aikana yhden samoajan suusta kuulemma kuultiin, että enää ei luoteta yhteenkään siirtymää järjestäneeseen johtajaan. Lienee liittynyt yllätysten määrään tapahtumassa, sillä hauskaa oli kuitenkin kaikilla.

Talvella olemme kokoustaneet muutaman kerran ulkona. Ikämme ja rajoitusten takia olemme kuitenkin päässeet toteuttamaan etäpartiota kekseliäästi tekemällä muun muassa etänä yhdessä trangiapitsaa, tätä todennäköisesti tullaan testaamaan myös toiste. Kesälle on myös suunnitteilla samoajien itse itsellensä suunnittelema viikonloppupurjehdus Vellamolla.

Kuplhylkeitä voi myös seurata Instagramissa @kuplahylkeet

Kuvat: Kuplahylkeet

Kameleonttien terveiset

Seikkailijaryhmämme Kameleontit muodostui syksyllä 2020 entisistä Kapybaroista, kun ryhmän vanhemmat siirtyivät nimi mukanaan seuraaavaan ikäkauteen: tarpojiin. Sekä vanhoista jäsenistä että muutamista uusista koostuva ryhmä ideoi itse uutta nimeä ja äänestyksellä nimeksi valikoitui Kameleontit.

Tämä koettiin kivaksi nimeksi ja kameleontti maskottina söpöksi. Muita vaihtoehtoja olivat esimerkiksi Koalat, Kyyt ja monet muut lippukunnan tapojen mukaan K:lla alkavat eläimet. Osa nimiehdotuksista olivat tosi hauskoja, mutta kuitenkin liian haastavia ytimekkääksi ryhmän nimeksi kuten esimerkiksi kääpiösiilimuurahaiskäpy. Huutoa emme ole vielä keksineet.

Näsijärven Kipinöiden partiohuivi, jossa kameleontti koriste.

Kuluneen syyskauden aikana kävimme muun muassa purjehtimassa Vellamolla Näsijärvellä. Osa Kameleonteista oli jo aiemmin käynytkin sillä purjehtimassa mutta yksi uudemmista jäsenistä ihmetteli kuinka paljon isompi se oli lähempää katsoessa. Koloilloissa aina aluksi leikimme esimerkiksi teemahippoja ja peiliä ennen varsinaiseen asiaan menemistä. Syksyllä opettelimme solmuista siansorkkaa, jalussolmua ja kahdeksikkoa, ensiaputaidoissa tutustuimme hiertymiin ja oikeaoppiseen kylkiasentoon ja kokeilimme leipomista. Uusina ryhmään tulleet antoivat alkusyksystä seikkailijalupauksensa ja saivat Kipinöiden huivin itselleen. Ennen lupausta keskustelimme lupauksen merkityksestä ja tutustuimme seikkailijoiden ihanteisiin. Erityisesti keskustelua synnytti lupauksen katsomuksen yhdistäminen omaan elämänkatsomukseen ja kuinka ihanteiden luonnonsuojelua voisi toteuttaa omassa arjessa. Suoritimme myös Meidän Meri muumi-merkkiä tutustuen kuinka Itämeren vointia voisi parantaa.

Syksyllä pääsimme osallistumaan kahteen retkeen: koko lippukunnan syysretkeen ja seikkailijoiden omaan pikkujouluretkeen. Syysretki järjestettiin päivänmittaisena ulkotapahtumana ja siellä suoritettiin halloween teemaisesti salapoliisimerkki. Päivän aikana ratkottiin tehtäviä aarteenetsinnässä, jonka lopusta löytyi aarre. Lisäksi päästiin yhdessä pelaamaan monsteripeliturnausta, erityisesti tämä oli kaikkien mieleen!

Pikkujouluretki järjestettiin yhteistyössä toisen seikkailijaryhmä Kettujen kanssa Majaalahden kylätalolla. Jouluisella retkellä päästiin muun muassa leipomaan ja koristelemaan pipareita, koristelemaan kuusi ja harjoittamaan suunnistustaitoja. Kivointa retkellä oli trangialla ruuan teko itse, teimme wokkia ja se oli hyvää! Retkellä meillä oli myös pieniä lentäviä ystäviä, sillä sisälle oli eksynyt kaksi nokkosperhosta. Nimesimme ne ja keksimme niille omat tarinat.

Kuva 1: Oona T. Kuvat 2 ja 3: Thais S. A.

Korona pandemia näkyi syksyssämme esimerkiksi toistuvalla käsidesin käytöllä. Aikuisilla oli koloilloissa ja retkillä kasvomaskit ja molemmilla retkillä huomioitiin ajankohtaiset koronarajoitukset ja ohjeet. Pidimme myös koloiltamme koko syksyn ajan ulkona ja leipomiskerralla tuli pitää turvavälejä ja koskea vain omaan taikinapalloonsa. Aivan syksyn lopulla pidimme muutaman etäpartiokerran, jossa hauskinta oli kokeilla Saarella-yhteistyöpelin pelaamista. Etäpartiossa on sääli jos osallistujia on vähemmän eikä voida leikkiä yhtä paljon.

Parasta partiossa on purjehtiminen, uusien ihmisten tapaaminen ja erilaisissa majoitteissa ja paikoissa nukkuminen. Keväälle toivoisimme lisää purjehduskertoja jäiden sulettua, muutamalla on tavoitteena jos uskaltaisi tänä kesänä kokeilla itse veneen ohjausta kipparin kanssa. Solmut ainakin täytyy taas kerrata, jotta osaa veneessä käyttää niitä oikein ja pysyvästi. Tulevana keväällä tarkoituksenamme on tutustua kansainvälisyyteen liittyviä teemoja, joten tulemme virtuaalisesti tutustumaan kahteen uuteen maahan ja heidän tapoihinsa. Tavoitteena on pitää etäkokous toisen maan partion kanssa, olisi hienoa oppia minkälaista partio on heidän maassaan ja opettaa heille vaikka joku suomalainen partioleikki. Toivottavasti keväällä pääsemme myös metsään yöretkelle ja nukkumaan esimerkiksi kotaan tai laavuun.

-Kameleontit

Johtokolmikko: kuulumisia koronakeväältä ja kesältä

Meistä johtokolmikossa tuntuu, että koko kevät ja kesä on mennyt hujauksessa, vaikka alkuvuodesta ajatteli, että tekeminen loppuu kokonaan. Pandemia-aika on aiheuttanut isoja muutoksia lippukunnan pyörittämisessä niin hallinnossa kuin ruohonjuuritasollakin. Monelle pandemia-aika on tuonut myös kaivatun pakollisen tauon kiireelliseen elämään. Moni aikuinen partiolainen elää ja hengittää partiolle: Partiolle on haastavaa sanoa ei normaalitilanteessa.

Lippukuntamme kaikki johtajat ovat toimineet esimerkillisesti myös pandemian aikana ja järjestivät muun muassa keväällä etäpartiointia ja kesällä rajoitusten purkautuessa purjehduksia lapsille. Halu toteuttaa lapsille ja nuorille laadukasta tekemistä ja yhdessäoloa ei poistunut, vaikka rajoitukset ajoivat ihmiset koteihinsa.

Kesä ilman partioleiriä tuntui ontolta. Meidän kaikkien jo lapsuudesta tutuksi tullut jokakesäinen viikon mittainen metsässä asuminen vaihtui kunkin omiin kesälomasuunnitelmiin kotimaan matkailun parissa. Johtokolmikko rentoutui kuitenkin hyvin samaisissa maisemissa: metsässä nuotion äärellä, merellä sekä järvellä purjehtien ja meloen. Kuitenkin ilman partioleirin tuomaa suurta yhteisöllisyyden tunnetta.

Lippukuntamme hallitus siirtyi myös keväällä etäkokouksiin ja niitä on järjestetty kuukausittain. Syksyn alkaessa koko kevään ja kesän jännitys tiivistyi lippukunnan kauden aloitustapahtumaan Santalahden puistossa, joka konkretisoi hyvin minkä takia me aikuiset toimimme vapaaehtoisena partiossa. Uusien ja vanhojen kaikenikäisten jäsenten kasvoilta paistoi hymy ja onnellisuus, saamme taas olla yhdessä (rajoitetusti).

Haluamme mitä lämpimämmin kiittää jokaista lippukuntamme vapaaehtoista toimijaa: ryhmänjohtajia, muuta hallitusta, kippareita, vanhempia, apureita sekä omaa perhettä ja ystäviä, jotka ovat tukeneet meitä lippukunnan johtamisessa myös pandemia-ajan keskellä.

– Helmi, Laura ja Heini

Partio kuuluu kaikille!

Näsijärven Kipinät on kaikille avoin lippukunta. Tarjoamme partiotoimintaa Tampereella uskonnosta ja sukupuolesta riippumatta.

Lue alta vaeltajamme ajatuksia itsensä etsimisestä ja oikeudesta harrastaa olemalla täysin oma itsensä turvallisessa ympäristössä.

Minulla on pitkälti aina ollut vapaus olla sellainen kuin olen. Monelle, kuten minulle, Pride-viikko on ihanaa, jännittävää ja innostavaa aikaa. Tiedän kuitenkin, etteivät kaikki saa ympärillä olevilta kaipaamaansa hyväksyntää, mikä voi muuttaa tämän viikon ahdistavaksi ja pelottavaksi. Se, että joutuu piilottelemaan itseään ja häpeämään ominaisuuksia, joita ei voi muuttaa, on raskas taakka.

Mietin usein, mitä nuori minä olisi kaivannut erilaisissa kasvatusympäristöissä. Olisin toivonut, ettei sateenkaariasioista puhuminen olisi ollut vain pakollinen sivun reunasta luettava lyhyt kappale. Minusta tuntui, että olin yksin enkä uskaltanut kysyä tai pyytää lisätietoa. Joskus vieraiden ihmisten ja puolituttujen asenteet saivat minut ajattelemaan, että olisi parempi etten näyttäisi ulkopuolisille ollenkaan millainen minä olen. Koin myös paljon paineita siitä, että pitäisi löytää itselleen jokin lokero, jotta itseään on helpompi selittää muille.

Priden tukijat saavat mediassa monenkirjavia reaktioita ja valitettavasti aina vaihteleva osa on negatiivisia, kritisoivia ja poissulkevia. Niin pitkään kuin tätä tapahtuu, tiedän että työtä tasa-arvoisuuden eteen on vielä tehtävänä. Myös Suomen Partiolaiset on osoittanut tukensa Pride-viikolle, mikä poiki erilaisia kommentteja sosiaalisessa mediassa. Olen kuitenkin loputtoman iloinen siitä, että järjestömme toimii kaikkien jäsentensä eduksi näkyvästi ja ylpeänä. Tälläinen tuki on tärkeää sekä SP:n että lippukuntien tasolla.

Vieläkään en muuten tiedä, mihin lokeroon sopisin. En kuitenkaan enää pidä sitä itselleni kovin tärkeänä. Näin vähän vanhempana olen huomannut, että oikeiden ihmisten ympäröimänä voin olla juuri sitä mitä olen. Näistä havainnoista viisastuneena tiedän, että me kaikki hyödymme turvallisista tiloista, joissa jokainen saa olla anteeksipyytelemättä oma, upea itsensä. Jokaiselle uudelle ja vanhalle Kipinälle haluan säilyttää tämän ihanan harrastusympäristön, jossa olen saanut liittymisestäni lähtien nauttia partioelämyksistä muiden kanssa ilman tarvetta piilotella mitään osaa itsestäni. Ollaan jatkossakin harrastus, jossa jokainen on tervetullut joukkoomme katsomatta sitä miten identifioituu, itseään ilmaisee tai vaikka ei tarkkaan vielä tietäisikään itsestään kaikkea.

– Vaeltaja, Näsijärven Kipinät