Seikkailijajoukkue Karhut tekivät tänään koloillassa aktiviitetin liittyen someen ja verkon vaaroihin. Osa ryhmästä videokuvasi lippukunnan someen mainosvideon ja osa kirjoitti blogipostauksen:
Hei olemme Karhut(ryhmän nimi)!!!! Olemme 11-13 vuotiaita. Karhut-ryhmä on perustettu 2019, sitä ennen ryhmän nimi oli Karhunpennut. Ryhmämme on aika energinen, ja hauska. Me olemme olleet monilla erilaisilla yleensä yön yli leireillä. Lempi leikkimme on ”banana eat” (AKA lisääntyvä piilo hippa) 🍌. Olemme kaikki seikkailioita ja olemme ensi vuonna tarpojia.
Leiriläisten osalta jamboreekokonaisuus alkoi kolmella ennakkotapaamisella, jotka pidettiin leiriä edeltävän vuoden aikana. Ennakkotapaamisissa tutustuttiin maan kulttuuriin sekä toisiin leirilippukuntalaisiin. Leirilippukunnat oli jaettu matkaryhmiin, joilla matkustettaisiin Koreaan eri lentoyhtiöillä ja eri päivinä. Lentokentällä kaikki olivat innokkaita lähtemään, pohtien mitä leiri tuo tullessaan. Tervetuloa mukaan reissuun!
Oheismatka
Koreassa matka alkoi n. viiden päivän Suomen joukkueen järjestämällä erillisellä kulttuurimatkalla ympäri Etelä-Koreaa. Ensimmäiset kaksi päivää tutustuimme pääkaupunki Seouliin, jossa mm. seikkailtiin maailman neljänneksi suurimmassa metrojärjestelmässä sekä tutustuttiin paikalliseen kulttuuriin vierailemalla ja syömällä. Ensimmäiset päivät olivat raskaita, sillä kukaan ei ollut Korean lämpötiloihin vielä tottunut. Lämpötila nousi lähes päivittäin yli +35c!
Seoulin jälkeen suuntasimme kohti Pohjois-Koreaa, mutta sinne asti ei koskaan päästy, onneksi. Kävimme DMZ:llä, “demilitarized zonella”, jolta melkein näki Pohjois-Koreaan. Rajalta pystyi ostamaan jopa Pohjois-Korean valuuttaa ja muita muistoesineitä. Alueelta löytyi myös kivikokoelma, johon oli kerätty kiviä sodista eri puolilta maapalloa. Yksi kivi oli tuotu talvisodasta Tampereelta!
Seuraavaksi meitä odotti pitkä bussimatka maan kaakkoisosaan viilennetyssä bussissa. Yöpaikkana odotti klassinen korealainen lattiamajoitus hostellissa. Hyvin nukutun yön jälkeen kävimme vielä buddhalaisessa temppelissä, josta katseemme kääntyi kohti Busania ja korealaista kylpylää. Korealaisessa kylpylässä oli erilämpöisiä saunoja ja vesialtaita, jotka olivat kuin paljuja. Meidän suomalaisten käsitys saunasta on selvästi vähän lämpimämpi kuin korealaisten, sillä kuuminkaan sauna ei tuntunut kuumalta.
Osa Bulkuksin temppelistä. Kuva: Julius Sipola
Viimeisen yön ja päivän vietimme Busanin kaupungissa, jossa kävimme mm. 13 kerroksisessa ostoskeskuksessa ja Gamcheonin kulttuurikylässä. Kylä oli tiiviiseen rakennettu alue täynnä pieniä värikkäitä rakennuksia jyrkässä mäessä. Kadut olivat ahtaita, eikä suurimmalla osalla mahtunut edes ohittamaan toista ihmistä. Viimeisen viileän yön jälkeen nousimme bussiin, jonka päätepiste oli leirialue SaeManGeumissa ja varsinainen jamboree voisi alkaa.
Matematiikka on mukana monessa. Se on kaunista, se on jännää, se on hauskaa ja joskus myös hyödyllistä. Mahtavaa matematiikka -teema nostaa esiin matematiikan hauskan ja leikkisän puolen. Tule mukaan mahtavalle matkalle matematiikan maailmaan!
Viikolla 44 Näsijärven Kipinöiden toimintaryhmät perehtyvät koloilloissaan purjehduksen takana olevaan matematiikkaan. Miksi purjevene liikkuu? Miksi purjevene ei kaadu tai voiko vastatuuleen purjehtia? Samalla tutustaan vesillä liikkumisen turvallisuuteen ja lippukunnan omaan purjevene Vellamoon!
Teemaviikko toteutetaan yhteistyössä Tekniikan Akateemisten kanssa. Koloiltojen ohjelmapaketti on ladattavissa täällä.
Kuva ja lisätiedot teemaviikosta: Helmi Viljamaa, helmi.viljamaa@partio.fi
Karhunpennut on Näsijärven kipinöiden toisen vuoden sudenpentulauma. Tällä hetkellä ryhmään kuuluu 12 innokasta 8-10-vuotiasta, joita johtaa kolme akelaa. Karhunpennut ovat reippaita, oppimishaluisia ja leikkisiä, eikä heidän kanssaan tekeminen käy tylsäksi.
Karhunpennut ovat suorittaneet paljon merkkejä, ja ensimmäinen yöretki pidettiin syksyllä. Yöretki tiivisti porukan hyvin yhteen, kun saimme puhaltaa yhteen hiileen.
Kevään aikana karhunpennut ovat tutustuneet mediaan, kotiseutuun, rakennettu naskaleita ja läpäisty ramborata. Kävimme aistiretkellä Kaupin metsissä, ja siellä jokainen sai valita itselleen oman ystäväpuun.
Liikunta-merkin tiimoilta tutustuimme myös uuteen lajiin, ja lajiksi valikoitui golf!
Kuplahylkeet ovat Näsijärven Kipinöiden ihka ensimmäinen samoajavartio. Samoajatoimintamme alkoi viime syksynä Kuplahylkeiden siirtyessä tarpojista samoajiksi. Tällä hetkellä kaikki samoajamme johtavat myös omaa ryhmäänsä, joten kokoonnumme joka toinen viikko maanantaisin.
Syksyllä samoajat purjehtivat Vellamolla useamman kerran ja kokivat salamyhkäisen siirtymän ikäkaudesta toiseen. Siirtymän aikana yhden samoajan suusta kuulemma kuultiin, että enää ei luoteta yhteenkään siirtymää järjestäneeseen johtajaan. Lienee liittynyt yllätysten määrään tapahtumassa, sillä hauskaa oli kuitenkin kaikilla.
Talvella olemme kokoustaneet muutaman kerran ulkona. Ikämme ja rajoitusten takia olemme kuitenkin päässeet toteuttamaan etäpartiota kekseliäästi tekemällä muun muassa etänä yhdessä trangiapitsaa, tätä todennäköisesti tullaan testaamaan myös toiste. Kesälle on myös suunnitteilla samoajien itse itsellensä suunnittelema viikonloppupurjehdus Vellamolla.
Kuplhylkeitä voi myös seurata Instagramissa @kuplahylkeet
Seikkailijaryhmämme Kameleontit muodostui syksyllä 2020 entisistä Kapybaroista, kun ryhmän vanhemmat siirtyivät nimi mukanaan seuraaavaan ikäkauteen: tarpojiin. Sekä vanhoista jäsenistä että muutamista uusista koostuva ryhmä ideoi itse uutta nimeä ja äänestyksellä nimeksi valikoitui Kameleontit.
Tämä koettiin kivaksi nimeksi ja kameleontti maskottina söpöksi. Muita vaihtoehtoja olivat esimerkiksi Koalat, Kyyt ja monet muut lippukunnan tapojen mukaan K:lla alkavat eläimet. Osa nimiehdotuksista olivat tosi hauskoja, mutta kuitenkin liian haastavia ytimekkääksi ryhmän nimeksi kuten esimerkiksi kääpiösiilimuurahaiskäpy. Huutoa emme ole vielä keksineet.
Kuluneen syyskauden aikana kävimme muun muassa purjehtimassa Vellamolla Näsijärvellä. Osa Kameleonteista oli jo aiemmin käynytkin sillä purjehtimassa mutta yksi uudemmista jäsenistä ihmetteli kuinka paljon isompi se oli lähempää katsoessa. Koloilloissa aina aluksi leikimme esimerkiksi teemahippoja ja peiliä ennen varsinaiseen asiaan menemistä. Syksyllä opettelimme solmuista siansorkkaa, jalussolmua ja kahdeksikkoa, ensiaputaidoissa tutustuimme hiertymiin ja oikeaoppiseen kylkiasentoon ja kokeilimme leipomista. Uusina ryhmään tulleet antoivat alkusyksystä seikkailijalupauksensa ja saivat Kipinöiden huivin itselleen. Ennen lupausta keskustelimme lupauksen merkityksestä ja tutustuimme seikkailijoiden ihanteisiin. Erityisesti keskustelua synnytti lupauksen katsomuksen yhdistäminen omaan elämänkatsomukseen ja kuinka ihanteiden luonnonsuojelua voisi toteuttaa omassa arjessa. Suoritimme myös Meidän Meri muumi-merkkiä tutustuen kuinka Itämeren vointia voisi parantaa.
Syksyllä pääsimme osallistumaan kahteen retkeen: koko lippukunnan syysretkeen ja seikkailijoiden omaan pikkujouluretkeen. Syysretki järjestettiin päivänmittaisena ulkotapahtumana ja siellä suoritettiin halloween teemaisesti salapoliisimerkki. Päivän aikana ratkottiin tehtäviä aarteenetsinnässä, jonka lopusta löytyi aarre. Lisäksi päästiin yhdessä pelaamaan monsteripeliturnausta, erityisesti tämä oli kaikkien mieleen!
Pikkujouluretki järjestettiin yhteistyössä toisen seikkailijaryhmä Kettujen kanssa Majaalahden kylätalolla. Jouluisella retkellä päästiin muun muassa leipomaan ja koristelemaan pipareita, koristelemaan kuusi ja harjoittamaan suunnistustaitoja. Kivointa retkellä oli trangialla ruuan teko itse, teimme wokkia ja se oli hyvää! Retkellä meillä oli myös pieniä lentäviä ystäviä, sillä sisälle oli eksynyt kaksi nokkosperhosta. Nimesimme ne ja keksimme niille omat tarinat.
Kuva 1: Oona T. Kuvat 2 ja 3: Thais S. A.
Korona pandemia näkyi syksyssämme esimerkiksi toistuvalla käsidesin käytöllä. Aikuisilla oli koloilloissa ja retkillä kasvomaskit ja molemmilla retkillä huomioitiin ajankohtaiset koronarajoitukset ja ohjeet. Pidimme myös koloiltamme koko syksyn ajan ulkona ja leipomiskerralla tuli pitää turvavälejä ja koskea vain omaan taikinapalloonsa. Aivan syksyn lopulla pidimme muutaman etäpartiokerran, jossa hauskinta oli kokeilla Saarella-yhteistyöpelin pelaamista. Etäpartiossa on sääli jos osallistujia on vähemmän eikä voida leikkiä yhtä paljon.
Parasta partiossa on purjehtiminen, uusien ihmisten tapaaminen ja erilaisissa majoitteissa ja paikoissa nukkuminen. Keväälle toivoisimme lisää purjehduskertoja jäiden sulettua, muutamalla on tavoitteena jos uskaltaisi tänä kesänä kokeilla itse veneen ohjausta kipparin kanssa. Solmut ainakin täytyy taas kerrata, jotta osaa veneessä käyttää niitä oikein ja pysyvästi. Tulevana keväällä tarkoituksenamme on tutustua kansainvälisyyteen liittyviä teemoja, joten tulemme virtuaalisesti tutustumaan kahteen uuteen maahan ja heidän tapoihinsa. Tavoitteena on pitää etäkokous toisen maan partion kanssa, olisi hienoa oppia minkälaista partio on heidän maassaan ja opettaa heille vaikka joku suomalainen partioleikki. Toivottavasti keväällä pääsemme myös metsään yöretkelle ja nukkumaan esimerkiksi kotaan tai laavuun.
Meistä johtokolmikossa tuntuu, että koko kevät ja kesä on mennyt hujauksessa, vaikka alkuvuodesta ajatteli, että tekeminen loppuu kokonaan. Pandemia-aika on aiheuttanut isoja muutoksia lippukunnan pyörittämisessä niin hallinnossa kuin ruohonjuuritasollakin. Monelle pandemia-aika on tuonut myös kaivatun pakollisen tauon kiireelliseen elämään. Moni aikuinen partiolainen elää ja hengittää partiolle: Partiolle on haastavaa sanoa ei normaalitilanteessa.
Lippukuntamme kaikki johtajat ovat toimineet esimerkillisesti myös pandemian aikana ja järjestivät muun muassa keväällä etäpartiointia ja kesällä rajoitusten purkautuessa purjehduksia lapsille. Halu toteuttaa lapsille ja nuorille laadukasta tekemistä ja yhdessäoloa ei poistunut, vaikka rajoitukset ajoivat ihmiset koteihinsa.
Kesä ilman partioleiriä tuntui ontolta. Meidän kaikkien jo lapsuudesta tutuksi tullut jokakesäinen viikon mittainen metsässä asuminen vaihtui kunkin omiin kesälomasuunnitelmiin kotimaan matkailun parissa. Johtokolmikko rentoutui kuitenkin hyvin samaisissa maisemissa: metsässä nuotion äärellä, merellä sekä järvellä purjehtien ja meloen. Kuitenkin ilman partioleirin tuomaa suurta yhteisöllisyyden tunnetta.
Lippukuntamme hallitus siirtyi myös keväällä etäkokouksiin ja niitä on järjestetty kuukausittain. Syksyn alkaessa koko kevään ja kesän jännitys tiivistyi lippukunnan kauden aloitustapahtumaan Santalahden puistossa, joka konkretisoi hyvin minkä takia me aikuiset toimimme vapaaehtoisena partiossa. Uusien ja vanhojen kaikenikäisten jäsenten kasvoilta paistoi hymy ja onnellisuus, saamme taas olla yhdessä (rajoitetusti).
Haluamme mitä lämpimämmin kiittää jokaista lippukuntamme vapaaehtoista toimijaa: ryhmänjohtajia, muuta hallitusta, kippareita, vanhempia, apureita sekä omaa perhettä ja ystäviä, jotka ovat tukeneet meitä lippukunnan johtamisessa myös pandemia-ajan keskellä.
Näsijärven Kipinät on kaikille avoin lippukunta. Tarjoamme partiotoimintaa Tampereella uskonnosta ja sukupuolesta riippumatta.
Lue alta vaeltajamme ajatuksia itsensä etsimisestä ja oikeudesta harrastaa olemalla täysin oma itsensä turvallisessa ympäristössä.
Minulla on pitkälti aina ollut vapaus olla sellainen kuin olen. Monelle, kuten minulle, Pride-viikko on ihanaa, jännittävää ja innostavaa aikaa. Tiedän kuitenkin, etteivät kaikki saa ympärillä olevilta kaipaamaansa hyväksyntää, mikä voi muuttaa tämän viikon ahdistavaksi ja pelottavaksi. Se, että joutuu piilottelemaan itseään ja häpeämään ominaisuuksia, joita ei voi muuttaa, on raskas taakka.
Mietin usein, mitä nuori minä olisi kaivannut erilaisissa kasvatusympäristöissä. Olisin toivonut, ettei sateenkaariasioista puhuminen olisi ollut vain pakollinen sivun reunasta luettava lyhyt kappale. Minusta tuntui, että olin yksin enkä uskaltanut kysyä tai pyytää lisätietoa. Joskus vieraiden ihmisten ja puolituttujen asenteet saivat minut ajattelemaan, että olisi parempi etten näyttäisi ulkopuolisille ollenkaan millainen minä olen. Koin myös paljon paineita siitä, että pitäisi löytää itselleen jokin lokero, jotta itseään on helpompi selittää muille.
Kuva: Pinkkipartio
Priden tukijat saavat mediassa monenkirjavia reaktioita ja valitettavasti aina vaihteleva osa on negatiivisia, kritisoivia ja poissulkevia. Niin pitkään kuin tätä tapahtuu, tiedän että työtä tasa-arvoisuuden eteen on vielä tehtävänä. Myös Suomen Partiolaiset on osoittanut tukensa Pride-viikolle, mikä poiki erilaisia kommentteja sosiaalisessa mediassa. Olen kuitenkin loputtoman iloinen siitä, että järjestömme toimii kaikkien jäsentensä eduksi näkyvästi ja ylpeänä. Tälläinen tuki on tärkeää sekä SP:n että lippukuntien tasolla.
Kuva: Kipinöiden arkisto
Vieläkään en muuten tiedä, mihin lokeroon sopisin. En kuitenkaan enää pidä sitä itselleni kovin tärkeänä. Näin vähän vanhempana olen huomannut, että oikeiden ihmisten ympäröimänä voin olla juuri sitä mitä olen. Näistä havainnoista viisastuneena tiedän, että me kaikki hyödymme turvallisista tiloista, joissa jokainen saa olla anteeksipyytelemättä oma, upea itsensä. Jokaiselle uudelle ja vanhalle Kipinälle haluan säilyttää tämän ihanan harrastusympäristön, jossa olen saanut liittymisestäni lähtien nauttia partioelämyksistä muiden kanssa ilman tarvetta piilotella mitään osaa itsestäni. Ollaan jatkossakin harrastus, jossa jokainen on tervetullut joukkoomme katsomatta sitä miten identifioituu, itseään ilmaisee tai vaikka ei tarkkaan vielä tietäisikään itsestään kaikkea.
Olen ollut partiossa 14 vuotta ja Kipinöissä vuodesta 2016.
Lempileikki
Erilaiset piilosleikit, kuten pii.
Vapaa sana
Odotan kuuta nousevaa purjehduskauden avausta, toivottavasti me viimeistään tavataan Vellamon kannella kesällä!
Nimi ja pesti
Laura Pietilä, Kipinöiden ohjelmajohtaja ja lippukunnan ensimmäisen sudenpentulauman Kettujen, akela
Partio- ja Kipinä-historia
Partiota olen harrastanut 20 vuotta ja Kipinöihin olen liittynyt pian perustamispöhinöiden jälkeen tammikuussa 2017.
Lempileikki
Mun suosikki partioleikki on pii, sillä siinä on reilusti menoa ja meininkiä ja pääsee itsekin heittäytymään täysillä mukaan!
Nimi ja pesti
Heini Ahde, pestijohtaja
Partio- ja Kipinä-historia
Aloitin partion 7-vuotiaana Nousiaisten Henrikin lippukunnassa. Kipinöihin liityin syksyllä 2018.
Lempileikki
Lipunryöstö
Vapaa sana
Partio on tuonut elämääni paitsi rakkaita ihmisiä ja unohtumattomia elämyksiä myös rohkeutta opetella täysin uusia asioita, kuten Kipinöiden kautta purjehdusta. Kuva onkin otettu viimeisimmältä partioseikkailultani Karibianmereltä.
Nimi ja pesti
Joonas, taloudenhoitaja
Partio- ja Kipinä-historia
Partiossa 26 vuotta, Kipinöissä 1,5 vuotta.
Lempileikki
Laurentsia
Vapaa sana
Tavoite vuodelle 2020: Kudo Kipinäsukat!
Nimi ja pesti
Juulia, sihteeri ja Kapybarojen sampo
Partio- ja Kipinähistoria
Partiossa 8-vuotiaasta, Kipinöissä kolme vuotta
Lempileikki
Ööö vaikee kysymys. Vaikka vinkkelibanaani (tätä ei muute kannata leikkiä jos maassa on muurahaisia!).
Vapaa sana
Mun lempieläin on kissa. Oheinen kuva on muuten Helmi Viljamaan ottama.
Nimi ja pesti
Vilja, viestintävastaava
Partio- ja Kipinä-historia
Olen ollut partiossa ekaluokalta alkaen ja Kipinöissä siitä asti kun muutin Tampereelle opintojen perässä syksyllä 2017.
Lempileikki
Lempileikkini on varmaankin ponileikki, koska se on sopivan höpsö mutta reipas samaan aikaan.
Vapaa sana
Olen ollut Kipinöiden viestinnän sekatyöläinen liittymisestäni lähtien ja väkertänyt niin Sytyke-uutiskirjeitä kuin Insta stoorejakin. Tällä kaudella luotsaan viestintätiimiä uusiin ulottuvuuksiin!
Nimi ja pesti Taru ”Myy” Kaisla, vesitoimintaavastaava
Partio- ja Kipinä-historia
Partiossa olen ollut 23 vuotta, Kipinöissä lippukunnan alusta lähtien.
Kolmannen vuoden sudepentulauma Ketut viettivät lauantaina 8. helmikuuta retken tiedekeskus Tiedekaan ja lumiselle uimarannalle.
Tiedekeskuksessa tehtiin testejä, mutta ennen sitä teimme piirtämällä ruokakolmiot. Ensimmäisessä kokeessa oli sähköjohto, joiden päässä oli naula ja ruuvi, kuparijohdossa oli myös valo. Sähköjohtoja upotettiin lasi-astioihin, joissa oli nesteitä, esim. vettä ja sooda ja suolaa. Kokeessa testattiin johtaako nesteet sähköä. Punakaalikokeessa laitoimme punakaaliin sitruunahappoa ja soodaa. Sitruunahapon kanssa punakaali vaihtoi väriään pinkiksi ja soodan kanssa siniseksi.
Testasimme onko joku hapanta vai emäksistä pH paperin avulla. Jos paperista muuttui punainen niin se oli hapanta jos siitä muuttui vihreää niin se oli emäksistä. Kokeiden lopuksi oli mehu ja suklaakakkua. Paikalla oli muitakin partiolaisia, kuten Tesoman Sinisiskoja ja Tervaksentekijöitä.
Retken alussa käytiin ostamassa trangiaan polttonestettä huoltoasemalta, jotta voisimme tehdä ruokaa tiedekeskuksessa vierailun jälkeen. Kävelimme Kalevasta Kaupinojan uimarannalle. Teimme ruuaksi kasvispyöryköitä ja nuudelia. Ruoka oli päätetty Kettujen kesken edellisessä koloillassa. Retken lempileikki oli vuorileikki lumikinoksessa.
Meillä oli kivaa!
-Ketut
Tämän artikkelin ovat kirjoittaneet sudenpennut osana Toimittaja-taitomerkkiä.
Olemme kaikki seikkailioita ja olemme ensi vuonna tarpojia.
Kuva ja lisätiedot teemaviikosta: Helmi Viljamaa, helmi.viljamaa@partio.fi
