Juhlavuoden tarina 1/10

Näsijärven Kipinät täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Juhlavuoden aikana julkaistaan 10-osainen jatkotarina.  

Osa 1.

Valkeana hohtava Näsijärvi on paksun jään peitossa. Edellisen illan lumimyräkkä on jättänyt jälkeensä valtavat lumesta muodostuneet aallot, eikä syvässä hangessa näy kuin yhdet jalanjäljet. Pienet, tasaiset askeleet johtavat kiviseltä rantapenkereeltä miltei silmänkantamattomiin, kohti jäätyneen järven selkää. Tuuli ja kipakka lumisade vihmovat pienen jäällä tallustavan hahmon poskia. Hän on jokapäiväisellä tarkistuskierroksellaan, kylmästä säästä huolimatta on pidettävä huolta, ettei kukaan tai mikään ole avun tarpeessa.

Pienen tarpovan olennon päälle on kertynyt tuulen mukana usean sentin kerros lunta, eikä häntä ole helppo havaita pyryssä. Mutta näin hän itse toivookin, sillä hänen suurimpia pelkojaan on, että hän olemuksellaan säikäyttäisi jonkun raukan. Sillä niin on useampaan kertaan käynyt, ja jokainen kerta on tuntunut hänestä yhtä kamalalta. On vaikeaa olla olento, jonka avulla vanhemmat ovat satoja vuosia pelotelleet lapsiaan. Ennen aikaan oli tapana kertoa lapsille, että vesistöissä asusti pelottava olento: Näkki. Tarinoiden Näkki vei mukanaan veden alle, jos ei ollut varovainen. Tosiasiassa tarina oli keino pitää uimataidottomat lapset poissa rannoilta, jos mukana ei ollut aikuista. Eihän Näkki todellisuudessa pelottava ole, mutta muiden luomaa huonoa mainetta on vaikea saada harteiltaan. Eikä Näkki niin kovin edes yrittänyt. Ehkä hän alkoi hiljalleen myös itse uskoa muiden luomaan kuvaan hänestä, eikä ajan kuluessa enää muistanut millainen oikeasti on. Hän on sitä paitsi jo melkein tottunut yksinoloon, tai niin hän ainakin yrittää uskotella itselleen.

Todellisuudessa Näkki kaipasi vierelleen ystävää. Jokaisen päivän päätteeksi hänen palatessaan pieneen kotikoloonsa, Näkki tuumasi miten päivän askareet olisivat olleet paljon mukavampia yhdessä tehtyinä. Tapasihan hän toki rantoja samotessaan ja järvessä sukellellessaan muita elollisia: kaloja, lintuja ja jäniksiä, mutta jokaisella tuntui olevan oma tehtävänsä ja omat ystävänsä. Osa eläimistä myös säikähti Näkin olomuotoa, vaalean turkoosia pintaa ja auringossa kimaltelevia levänsävyisiä hiuksia. Niin Näkki alkoi tiedostamattaan kartella muiden seuraa ja tarkkaili elämää etäältä.

Tänään järven kiertäminen tuntuu Näkistä erityisen raskaalta. Lunta on tuprunnut edellisestä illasta saakka ja Näkki uppoaa syvälle hankeen jokaisella askeleella. Hän olisi mielellään jäänyt lämpöiseen kotikoloonsa, pistänyt tulen takkaan ja käynyt lukemaan kirjaa lämmön loimutessa kasvoillaan. Näkki ei kuitenkaan voinut antaa itsensä jäädä lekottelemaan, sillä joku saattaisi tarvita apua järvellä. Ensin olisi tehtävä työt, minkä jälkeen olisi loppupäivä aikaa pötkötellä nojatuolilla liekkien lämmössä. Siispä askel käy toisensa jälkeen autiolla jäällä, muut elävät ovat tainneet jäädä koteihinsa epävakaan sään vuoksi. Näkki tähystelee rantojen rajoja, nostaa katseensa puunlatvoihin ja laskee alas jään rajaan. Lumisateen vuoksi näkyvyys on erittäin heikko, joten jokainen pieni liikahdus näkökentässä saa katseen kääntymään suuntaansa.

Yhtäkkiä Näkki kuulee jotain ja yrittää tarkentaa katseensa äänen suuntaan, muttei näe äänen lähdettä. Hän pysähtyy paikoilleen, jotta pystyy keskittymään ainoastaan äänten aistimiseen. Nyt hän kuulee äänen selkeämmin, puhetta, usean ihmisen puhetta. Mitä he tekevät järvellä tällaisella säällä? Ja vielä näin pitkällä rannasta, Näsijärven selällä! Luulisi jokaisen ihmisen haluavan kääriytyä kotinsa lämpöön ja poistua sieltä vain pakon edessä. Näkki tuumii suunnitelmaansa hetken ja päättää seurata puhetta, kunnes näkee ihmiset ja kuulee keskustelun tarkemmin. Ihmisethän saattavat olla pulassa, eikä heillä ole Näkin kestävyyttä, paksua nahkaa ja vaihtolämpöisyyttä.

Näkki lähtee puhetta kohti, muttei vieläkään näe ihmisiä. Lumipyry tuntuu tiivistyvän ja näkyvyys vain heikkenee, mutta Näkin onneksi äänet kuuluvat joka askeleella lähempää. Miltei kilometrin rämmittyään, Näkki näkee vihdoin jotain. Punaisen tupsupipon, joka loistaa tuiskun läpi! Sitten toisen, kolmannen, neljännen ja jopa viidennen?

Kirjoittaja Oona Tervalahti

Seuraavassa osassa selviää, ketkä keskustelevat lumimyräkän keskellä ja miten he ovat sinne päätyneet. Tarinan toinen osa ilmestyy Jääretkipäivässä 8.2.2026.

Apukysymyksiä keskusteluun tarinasta lasten ja nuorten kanssa:

• • • Miksi Näkki kulki järven jäällä?
    • Miksi jotkut pelkäävät Näkkiä?
    • Mitä luulet Näkin kuulleen ja nähneen kauempana järvellä?

Piirustukset: Supenpenturyhmä Kolibrit