Tuo Pelle Miljoonan Express Busille tekemä mainosrallatus ei ollut käynyt mielessäni vuosiin, kunnes syksyllä 2020 päätimme yhdessä ystäväni kanssa hakeutua mukaan Suomen Partiolaisten järjestämälle Explorer Belt -reissulle, tuttavien kesken EB. Sen jälkeen biisistä onkin tullut päässä soivien kappaleiden vakiokamaa.
SP:n sivuilla reissua kuvataan näin: ”Explorer Belt on Suomen Partiolaisten järjestämä kansainvälinen partioseikkailu. EB:n aikana 18 – noin 26-vuotiaat osallistujat pyrkivät kävelemään 200 kilometriä kymmenessä päivässä, suorittavat tehtäviä sekä tutustuvat kohdemaan kulttuuriin.” Kuvaus kertoo yhtä aikaa kaiken ja ei yhtään mitään tuosta kuukauden mittaisesta seikkailusta. Ja tässä päästään ehkä koko reissun ytimeen: EB on yksi iso salaisuus!
Matkalle mukaan voi hakea joko yksin tai vaellusparin kanssa. Koska haimme mukaan tutun parin kanssa, tiesimme hakuvaiheessa jopa kaksi asiaa: parini ja kohdemaan. Ilomme oli käsin kosketeltavaa, kun saimme tietää, että meidät on valittu mukaan reissulle! Lopulta iloa varjosti eräs pandemia, joka valitettavasti siirsi reissuamme kaksi vuotta. Maailman pisimmältä tuntuneen odotuksen jälkeen kuitenkin alkuvuodesta 2023 alkoi toden teolla valmistautuminen reissuun. Valmistautuminen piti sisällään todella paljon kävelyä, tuikitärkeiden varusteiden hankintoja, suunnittelua ja tietenkin lisää kävelyä. Reissuorganisaation puolesta keväällä järjestettiin myös ennakkotapaaminen, jossa pääsimme tapaamaan staabin ja muut matkalle lähtijät! Viikonlopun mittainen ennakkotapaaminen oli ihana, ja kaikki olivat liikkeellä avoimin mielin uusiin ihmisiin tutustumassa.
Reissu itsessään ajoittui heinäkuulle ja ennen lähtöä oli havaittavissa loputonta täpinää ja jännitystä. Onko kaikki pakattu? Onkohan nämä sopivat kengät? Mitenköhän menomatka sujuu lähes tuntemattomien ihmisten kanssa?
Paljastamatta liikaa yksityskohtia todettakoon, että kaikki oli pakattu ja kengätkin olivat mitä mainioimmat. Kohdemaahamme Tsekkeihin päästyämme, oli reissun vaellusosio vuorossa heti ensimmäisenä. Edessä oli siis kymmenen päivää ja 200 kilometriä jalkapatikalla. Vaellusta edeltävänä iltana käytiin kaikki varusteet läpi moneen kertaan ja pakattiin rinkat paremmin kuin koskaan ennen (tai jälkeen). Se hetki, kun meidät parin kanssa pudotettiin vaelluksen lähtöpaikalle ja tajusimme olevamme todella kahdestaan, oli jotain, mitä ei voi sanoin kuvailla. Tunne oli todella ainutlaatuinen ja jännittävä. Jopa näin jälkikäteen tilanne tuntuu hermostuttavalta, mutta silloin into oli kuitenkin päällimmäisin tunne.
Jos jokin, niin Explorer Belt -vaellus se vasta ainutlaatuinen kokemus onkin. Vaellukselle lähdetään tuntemattomasta sijainnista ja päämääräkin selviää vasta vaelluksen alkaessa, joten reittisuunnitelmia ei voi tehdä etukäteen. Matkalle ei oteta mukaan puhelimia, luottokortteja, GPS-laitteita tai muitakaan nykyajan helpotuksia. Majapaikkojakaan ei ole etukäteen suunniteltu, joten joka päivä yli 20 kilometrin vaelluksen lisäksi pitää löytää itselleen yösija. Tämä tapahtuu paikallisiin tutustumalla ja apua pyytämällä. Siitä päästäänkin ehkä koko vaellusosuuden pihviin, nimittäin paikallisiin ja kulttuuriin tutustumiseen.
Noiden kymmenen päivän aikana tapasimme aivan uskomattoman ihania ihmisiä, jotka antoivat meille aikaansa, päästivät meidät koteihinsa ja useimmiten tarjosivat ruokaakin. Meillä kävi siitä hyvä tuuri, että pääsimme myös suihkuun joka ainoa vaellusilta! Sillä oli todella iso vaikutus jaksamiseen, kun joka ilta pääsi kömpimään makuupussiin suihkunraikkaana. Parina yönä saimme myös yöpyä sisätiloissa ja vaikka telttailu onkin mukavaa, tekivät kunnon yöunet pehmeällä alustalla ihmeitä.
Sään puolesta telttailu todellakin maistui, sillä öisinkään lämpötilat eivät pudonneet lähellekkään palelurajaa. Helteisten kelien seuraksi osuimme myös pariin kovaan ukkosmyrskyyn, mutta eteläiseen tapaan ne menivät myös nopeasti ohi. Ja täytyy sanoa, ettei 15 kilometrin kohdalla helteessä pieni vesisade ja kastuminen haittaa lainkaan!
Kun kymmenentenä vaelluspäivänä maali alkoi häämöttää, oli tunne sanoinkuvaamaton. Samalla olimme onnemme kukkuloilla, mutta toisaalta kärsimättömiä ja väsyneitä. Voitonriemun seassa oli myös pientä jännitystä, miten kaksin olon jälkeen isossa porukassa oleminen taas luonnistuisi. Huoleen ei ollut onneksi mitään syytä, sillä muiden vaeltajien näkeminen ei ollut mitään muuta kuin ihanaa ja innostavaa. Kovalla kiireellä alkoi vaellusmuistojen jakaminen kaikkien kesken lounaan ja jalkojen lepuuttelun lomassa. Vaikka vaellus onkin keskeinen osa EB:tä, alkoi tästä jälleennäkemisestä aivan yhtä ainutkertainen kokemus, joka kesti koko loppureissun ajan.
Seuraavat viikot kuluivatkin kiertoajelulla, eli koko reissuporukan voimin pitkin Tsekkejä matkatessa. Pääsimme tutustumaan monipuolisesti kaikkeen siihen, mitä Tsekeillä on tarjottavanaan. Vietimme aikaa Prahassa ja muissa hienoissa kaupungeissa, tutustuimme useampaan linnaan ja vierailimme luontonähtävyyksillä. Perinteisestä lomareissusta poiketen pääsimme myös tutustumaan paikallisten partiolaisten toimintaan. Kiertoajelulla pääsimme myös harjoittelemaan sudarina olemista, sillä päivän suunnitelmista ei koskaan tiedetty etukäteen juuri mitään. Koska useimmiten aikuisena partiossa on itse vastuussa ohjelmasta ja muista osallistujista, oli ihanaa vaihtelua ettei tarvinnut huolehtia muusta kuin oikeaan aikaan bussin kyytiin kapuamisesta. Iso osa reissun taikaa on se, että Kaikki Selviää Aikanaan – KSA!
Tunnelmassa ja yhteishengessä, jotka koko yhteisen seikkailun aikana kehittyivät, oli jotain hyvin lämmintä ja ainutlaatuista. Yhdessä jaoimme ilot, surut, väsymyksen ja innostuksen. Näistä ihmisistä, joiden kanssa tuo kuukausi yhdessä vietettiin, tuli ystäviä loppuelämäksi. Vaikka partiokavereiden kanssa usein käykin niin, ettei nähdä pitkiin aikoihin, on yhteys silti aina olemassa ja juttua voi jatkaa siitä, mihin viime kerralla jäätiin. Nyt meitä yhdistää myös EB:läisyys ja kaikki reissussa koetut salaiset kokemukset ja unohtumattomat seikkailut.
Kotiinpaluu kuukauden reissun jälkeen oli haikea, ja hiljaisuus omassa kodissa korviahuumaava. Muutama kyynelkin jäähyväisten lomassa vaihdettiin, mutta onneksi näin jälkiäteen jo tietää sen, että tää ystävyys ei raukene, vaan kestää ainiaan.
-Petra
P.S. Seuraavan reissun haku Itävaltaan 2025 aukeaa muuten jo muutaman kuukauden päästä, kannattaa laittaa @explorerbeltfinland seurantaan niin saat tietoa hausta kun se on ajankohtaista!